Jälleen kerran on uuden osan aika. Osa koostuu aika lailla tavallisesta perhe-elämästä ilman sen kummempaa draamaa. Kiitos jälleen kerran palautteesta, jota olette antaneet. Arvostan todella mielipiteitänne ja haluan kuulla niitä jatkossakin. No, mutta lukemaan sitten:



Cassie oli jo pitkään yrittänyt saada talon miespuolisia asukkaita korjaamaan rikkinäisen roskanpuristimen, mutta turhaan. Lopulta nainen päätti tarttua toimeen ja korjata puristimen itse. Naisen hyvin alkanut urakka kuitenkin keskeytyi, sillä aivan yhtäkkiä hän tunsi kummallisen tunteen kehossaan. Cassie muisti tunteneensa samoin joskus aiemminkin, muttei millään pystynyt muistamaan milloin.



Lopulta Cassie tajusi mitä oli tapahtumassa. Naisella oli ollut tismalleen samanlainen olo viimeksi silloin, kun hän oli kasvanut teinistä aikuiseksi. Totuus järkytti Cassietä syvästi. Ei hän olisi vielä valmis muuttumaan vanhukseksi! Omasta mielestään nainen oli vielä varsin vetreä ja nuorekas, eivätkä vanhuuden tuomat selkäkivut ja muut vaivat olleet Cassien itsensä mielestä vielä likikään ajankohtaisia.



Kauaa ei Cassie kuitenkaan pystynyt vastustamaan tuota uskomatonta voimaa, joka veti naista kohti vanhuutta. Hetkessä nainen oli muuttunut täysin uudenlaiseksi naiseksi. Suurimman muutoksen koki naisen vartalon lisäksi tämän nenä, josta tuli hyvin kummallinen. Mutta emme anna sen häiritä, Cassiehän on mitä kaunein vanhus! Nainen oli hyvin peloissaan siitä, miten Ilmari mahtaisi suhtautua uuteen vaimoonsa ja yrittikin vältellä muiden tapaamista niin pitkään kuin oli mahdollista.



Kauaa ei Cassie kuitenkaan onnistunut piilottelemaan itseään, sillä Ilmari pamahti juuri sopivasti keittiöön Cassien tehdessä lähtöä sieltä. Tajuttuaan, että tuo nainen baaritiskin luona todella oli hänen vaimonsa, Ilmari onnitteli tätä syntymäpäivän johdosta ja suuteli vaimoaan. Cassie oli lähes itkun partaalla - nainen oli niin onnellinen tajuttuaan, ettei Ilmari hävennyt häntä, että mies rakasti häntä yhä riippumatta siitä, että hän oli juuri kasvanut kurttuiseksi vanhukseksi.



Tälläkin kaksikolla näyttää pyyhkivän ilmeisen hyvin. Hauskanpito ja eritoten yhdessä olo onkin näille kahdelle hyvin tärkeää. Keinut olivat lojuneet pihalla pitkään täysin tyhjänpanttina, joten Doris ja Johnny olivat päättäneet kokeilla vieläkö ne toimivat. Nauru kaikui sisälle taloon asti Doriksen antaessa miehelleen vauhtia ja hetken kuluttua molemmat makasivat selällään maassa tähtiä tuijotellen. Oli ollut todellinen onnenpäivä, kun Johnny oli sattumalta törmännyt Dorikseen tämän postinkantoreissulla. Kaksikkohan on kuin luotu toisilleen!



Myöhemmin illalla Doris katseli itseään peilistä lämpimän veden valuessa porealtaaseen. Tarkistettuaan, ettei kasvoihin ollut ilmaantunut finnejä tai muita, nainen siirtyi tuijottamaan vatsaansa. Hän oli kärsinyt viime päivät aivan kamalista aamupahoinvoinneista, eikä voinut olla ajattelematta, että ehkä syy näihin kohtauksiin oli pienen pieni vauva. Nainen oli näkevinään pienen kummun mahassaan, mutta tajusi nopeasti, että se oli saattanut olla siinä aina. Vielä ei ainakaan pitäisi mainita asiasta muille, ei edes Johnnylle.



Dicosta oli muodostunut varsinainen suursyömäri. Koira oli jatkuvasti ruokakipon luona ahmimassa raksuja suuhunsa. Gina seuraili pentunsa touhuja usein sivummalta ja piti kyllä huolen siitä, että talon kaksi muuta koiraa antoivat pikkuisen syödä rauhassa. Ginan äidinvaistot olivat ilmeisesti palanneet. Vielä vähän aikaa sitten emoa ei Dicon touhut kiinnostaneet lainkaan, mutta nyt pentu näyttäisi taas olevan äidilleen henki ja elämä. Parempi näin, totta kai.



Samana päivänä vietettiin vielä Katyn syntymäpäiviä. Koira kasvoi Cassien tapaan vanhukseksi ja sai ylleen uuden, harmahtavan turkin. Katyllä olisi nyt vihdoin oikeus vain loikoilla ja olla päivät pitkät. Ei sillä, että koira olisi ikinä mitään tehnyt tai saanut aikaan. Tai no, onhan kolmen suloisen pennun maailmaan saattaminen jo jonkinlainen suoritus. Tässä talossa ei ole kyllä yhdenkään lemmikin tarvinnut käydä töissä, rahatilanne ei ole milloinkaan ollut niin tiukilla.



Johnny oli jo lähtenyt töihin, kun Doris aamulla heräsi auringon paisteeseen. Nainen tajusi saman tien, että jokin oli nyt hullusti. Sängystä nouseminen oli huomattavasti hankalampaa kuin ennen. Doris henkäisi hiljaa ja käänsi sitten katseensa mahaansa, joka oli kasvanut aivan valtavasti. Ajatukset alkoivat vilistä naisen päässä, kun tämä kävi läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Lopulta nainen myönsi itselleen tosiasian - hän oli raskaana. Johnny ja Doris saisivat vauvan!



Doris käveli ajatuksissaan tuttuun tapaan kohti olohuonetta, jossa Lassi jo katseli televisiota pyjama yllään.
- Huomenta päivänsäde, Lassi tervehti Dorista hymyillen. Vanhetessaan miehelle oli tullut oikeastaan kovin hellyttävä tapa kutsua talon naispuolisia asukkaita päivänsäteiksi, auringoiksi ja ties miksi.
- Huomenta vain, Doris vastasi ja istuutui Lassin viereen sohvalle.
- Mitä minun vanhat silmäni näkevätkään? Oletko sinä Doris pieni raskaana? Lassi kysyi innoissaan ja sai Doriksen naurahtamaan.
- Taidanpa olla, Doris sanoi hymyillen leveästi.
- Koita sitten saada se pikkuinen äkkiä ulos, haluan ehdottomasti nähdä vielä hänet, Lassi sanoi ja sai samalla Doriksen ilmeen vakavoitumaan. Lassi tarkoitti puheillaan mitä ilmeisimmin sitä, ettei miehellä olisi enää kovinkaan paljon aikaa jäljellä. Oli surullista ajatella, ettei mies ehkä ikinä näkisi ottotyttärensä lapsenlapsia.



Illemmalla Doris istuskeli takkahuoneessa odottaen Johnnyn saapumista. Kansanedustajana miehellä oli pitkät ja rankat työpäivät, mutta Doris oli päättänyt olla valittamatta niistä. Mikäli Johnny itse halusi luoda uraa politiikan parissa, Doriksella ei olisi asiaan mitään sanomista. Illan pimetessä Doris päätti sytyttää takkaan tulen ja istuutui sitten takaisin sohvalle tulta tuijottaen käsi mahan päällä. Nainen oli jo aivan varma siitä, että pienokainen osasi potkia.



Vihdoin ja viimein talon toisesta päästä alkoi kuulua iloista puheensorinaa, Cassie ja Johnny olivat palanneet yhteisellä kimppakyydillä kotiin.
- Huhuu, kulta! Missä sinä olet? Johnny huuteli Dorista eteisestä ja riensi sitten pikaisesti vaimonsa luo Doriksen vastattua kutsuun.
- Ihmettelin jo minne sinä-, Johnny aloitti, mutta seisahtui sitten paikoilleen niin pikaisesti, että miehen perässä astellut Cassie oli törmätä poikaansa.
- Oletko sinä? Ollaanko me? Johnny kysyi silmät suurina tuijottaen vuoroin vaimonsa mahaa ja vuoroin tämän silmiä.
- Herttinen sentään! Minusta tulee mummi! Cassie kiljaisi ilosta ja halasi sitten poikaansa takaapäin. Johnny karisti kuitenkin itsensä nopeasti irti Cassien otteesta ja ryntäsi Doriksen luo. Seuraavan vartin Doris saikin seistä paikoillaan Cassien ja Johnnyn taputellessa naisen mahaa ja jutellessa sille. Tämä oli tosiaankin ilouutinen!



Toivuttuaan ensimmäisen lapsenlapsen aiheuttamasta huumasta, Cassie ryntäsi maalaustelineensä luo ja antoi siveltimien laulaa. Nainen nukkui vain muutaman tunnin yöunet ja palasi ennen auringon nousua viimeistelemään taulun.
- No, toivottavasti lapsi on tyttö, nainen tokaisi katsellessaan valmista työtään. Kyllähän tuo nyt pojankin huoneessa menisi, vaikka ehkä onkin hieman tyttömäinen. Doris ja Johnny olivat kovin kiitollisia taulusta ja lupasivat ehdottomasti ripustaa sen tulevan pienokaisen huoneen seinälle kunhan lapsi ensin syntyisi.



Lassi oli juuri aikeissa kastella viittä vaille kypsyneet vihannekset, kun mies yhtäkkiä kuuli aavemaista ja lipuvaa ääntä takaa. Lassi kangistui paikoilleen, eikä suostunut kääntymään ympäri, mies tiesi mitä oli tapahtumassa. Hitaasti, mutta varmasti Viikatemies lipui kohti Lassia ja leijui hetken kuluttua aivan tämän nenän edessä.



- Hyvää päivää Lassi, olen tullut hakemaan sinut vaimosi luo, Viikatemies aloitti kovalla, julmalla äänellään selaillen samalla joitain papereita.
- Mutta minä en tahdo lähteä mukaasi! En tahdo, Lassi vastusteli karjuen kovaan ääneen.
- Sinulla ei ole mies hyvä vaihtoehtoja, katso, tiimalasi kertoo sinulle kaiken. Olet tullut tiesi päähän, nyt ole kiltti ja lähde mukaani, en haluaisi pakottaa sinua, Viikatemies jatkoi ja taikoi ilmasta itselleen suuren tiimalasin.
- Käännä se ympäri, minä haluan elää! Lassi jatkoi, mutta turhaan. Lopulta miehen ei auttanut kuin alistua Viikatemiehen tahtoon ja lähteä tämän mukaan. Kyyneleet valuivat Lassin poskia pitkin, kun hän katseli vielä viimeisen kerran taloa ja mietti niitä kaikkia, jotka siellä asuivat. Lassi ei saisi ikinä tilaisuutta tuntea Johnnyn ja Doriksen lapsia.



Doris oli juuri hakenut päivän postin, kun Katy yhtäkkiä ryntäsi ulos ulvoen ja vinkuen. Hätääntynyt Doris ei kyennyt ymmärtämään mikä koiralla oli ja yritettyään turhaan ensin rauhoittaa Katya, nainen seurasi koiraa kohti kasvihuonetta ja löysi sieltä Lassin hautakiven. Doris parahti kauhusta ja Katy jatkoi ulvomistaan. Nainen ei tiennyt lainkaan miten kertoisi uutiset muulle perheelle. Cassie ja Johnny olivat vielä töissä, joten naisen oli pakko aloittaa Ilmarista.



Doris oli koonnut itselleen ja miehelleen illallisannokset jääkaapista löytyneistä tähteistä ja ruokailun puolivälissä Doris kertoi Johnnylle Lassin poismenosta. Johnny parahti itkuun ja sulkeutui sitten vaimonsa syleilyyn. Lassi oli aina ollut Johnnylle kuin oikea isoisä, vaikka he eivät verisukua olleetkaan. Johnny tiesi kuitenkin, että suru helpottaisi nopeasti, ei hänellä olisi aikaa miettiä Lassia tai muita sukulaisia, jotka olivat poistuneet muun perheen keskuudesta. He saisivat kohta esikoisensa, jonka kanssa mies oli päättänyt viettää niin paljon aikaa kuin oli ikinä vain mahdollista.



Doris oli pyytänyt Ilmaria kertomaan suru-uutiset vaimolleen, joka ei ollut millään uskoa miestään. Cassien mielestä Lassi oli vasta eilen ollut vielä kovin elämäniloinen ja terve vanhus. Pakostakin nainen mietti, että mikäli kuolema voisi tosiaan tulla noinkin yllättäen, hän saattaisi itsekin kuolla minä hetkenä tahansa.
- Olen niin pahoillani kulta, Ilmari sanoi vielä kertaalleen ja halasi sitten Cassieta pitkään. Lassi oli aina ollut tärkeä Cassielle.



Varhain seuraavana aamuna Doris heräsi koviin supistuksiin ja tajusi lapsen syntyvän nyt. Nainen kiljui ja piteli mahaansa tuskissaan saaden kylpyhuoneessa olleen Johnnyn ryntäämään paikalle. Tässä sitä nyt ollaan, kohta on kahdeksas sukupolvi täällä!



Johnny seisoi kauhistuneena huoneen perällä yrittäen jotenkin edes helpottaa vaimonsa tuskia, muttei onnistunut muuta kuin sanomaan pari onnetonta sanaa, jotka saivat Doriksen vain hermostumaan lisää. Hetken kuluttua mies kuuli pihalta auton tööttäyksen, hänen kimppakyytinsä oli saapunut. Johnny oli pitkään kahden vaiheilla, lähtisikö hän töihin vai ei. Tänään oli tarkoitus päättää lopullisesti roskapussien muovipitoisuuden määrästä, joten tärkeään kokoukseen olisi siis oikeastaan pakko osallistua. Samassa Cassie ryntäsi alakertaan Doriksen tueksi, eikä Johnny nähnyt enää mitään esteitä olla lähtemättä töihinsä. Ei, Johnny. Ei näin.



Doris oli huutanut lähes vartin miehensä perään tajuttuaan Johnnyn lähteneen, mutta viha ja suru miestä kohtaan katosivat nopeasti, kun tämä pieni tyttö vihdoin lepäsi äitinsä sylissä. Tyttö näyttäisi olevan täysi kopio äidistään - vaaleat hiukset ja ruskeat silmät. Tähän sukuun ei olekaan monia ruskeasilmäisiä lapsia siunautunut. Koska isä ei ollut paikalla, päätti Doris ottaa täyden valtuuden tytön nimen päättämisessä ja lopulta kertoi Cassielle tyttärensä olevan Chelsea.



Doris oli juuri ojentanut pikkuisen tyttärensä Cassielle, kun alkoi taas tapahtua. Synnytys ei ollutkaan vielä ohi, mahassa oli vielä toinenkin lapsi, joka pyrki ulos päivänvaloon. Tämäkin pieni suloisuus on tyttö, mutta peri taas geeninsä isältään. Ainakaan ei tarvitse pelätä, että lapset ovat kaikki aivan tismalleen toistensa kaltaisia. Tyttö sai nimekseen Ashley.



Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän. Chelsea ja Ashley saivat nimittäin vielä pikkuruisen veljen itselleen. Tämä suloinen vauva peri isänsä silmät ja äitinsä hiustenvärin. Ashleyn ja Chelsean nimet olivat tulleet Doriksen mieleen helposti, mutta pojan nimen keksimiseen nainen käyttikin rutkasti enemmän aikaa. Lopulta nainen keksi sopivan nimen ja pojasta tuli Kevin.



Synnytyksestä aivan uupunut Doris jätti kolmoset mummin hoitoon ja painui takaisin pehkuihin. Tytöt saivat itselleen yhden yläkerran huoneista ja Kevin taas alakerran tyhjän makuuhuoneen. Cassie ei olisi millään malttanut antaa pikkuisten nukkua, vaan oli jatkuvasti leikkimässä näiden kanssa. Kuullessaan Kevinin itkevän alakerrassa, Cassie tunsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olevansa täysin tietämätön siitä mitä pitäisi tehdä. Lopulta nainen asetti Chelsean takaisin kehtoonsa ja ryntäsi alakertaan katsomaan mikä hätä pojalla oli. Onneksi tytöt nukahtivat kumpikin omiin kehtoihinsa, sillä Cassie olisi tosiaan ollut hätää kärsimässä jos kaikki kolme olisivat itkeneet yhtä aikaa.



Vihdoin koitti tämä kauan odotettu päivä. Dico kasvoi aikuiseksi koiraksi! Koira muistuttaa ruumiinrakenteeltaan ehdottomasti äitiään, mutta peri lähes täysin isänsä turkin värit. Kaiken kaikkiaan koirasta kasvoi varsin suloinen tapaus. Eräänä päivänä näemme sitten millaisia jälkeläisiä Dico tulevan puolisonsa kanssa saa. Siihen menee kuitenkin vielä aikaa, nyt keskitymme huolehtimaan simvauvoista.



Nukuttuaan muutaman tunnin unet, Doris päätti rentoutua joogan avulla. Lapset olivat kaikki nukkumassa tyytyväisinä ja Cassie valppaana mikäli joku kolmikosta heräisi. Doris puki ylleen jumppavaatteensa ja siirtyi takkahuoneen rauhaan ja aloitti joogansa. Viime kerrasta oli tosiaan jo aikaa ja naiselta menikin hetki ihan vain muistellessa miten liikkeet oikein kuului tehdä. Samalla Doriksen ajatuksiin palasi Johnnyn töihin lähtö. Millainen mies tosissaan jättää juuri synnyttämässä olevan naisensa yksin ja painuu töihin?



Dico ei pitänyt lainkaan siitä, että Jake tai Katy yrittivät nuuhkia tai leikkiä Ginan kanssa. Koirasta oli tullut hyvin suojeleva emoaan kohtaan ja olikin vähällä, ettei Dico käynyt Katyn kimppuun tämän vain viattomasti haistellessa Ginaa. Jake katseli tilannetta sivummalta ja oli taas omalta osaltaan valmis puolustamaan omaa emoaan, mikäli tarve vaatisi. Olen aivan varma, että Jake ja Dico tulevat vielä joskus ottamaan yhteen, pahasti.



Johnny palasi kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja saatuaan puvun pois päältään, mies ryntäsi alakerran toiseen makuuhuoneeseen ja löysi sieltä kehdossaan nukkuvan Kevinin. Mies hymyili itsekseen ja silitteli poikansa päätä jutellen tälle niitä näitä. Hetken kuluttua Cassie saapui huoneeseen ja kehotti poikaansa etsimään Doriksen käsiinsä ja pyytämään tältä anteeksi. Johnny oli aivan ymmällään.  Missä kohtaa hän oli tehnyt väärin?



Cassie ohjasi Johnnyn takkahuoneeseen, josta Doris löytyikin. Johnny käveli naisen luo ja yskäisi pari kertaa osoittaakseen olevansa paikalla.
- Tuota noin. Me tai siis sinä synnytit meille kauniin pojan, Johnny aloitti päätään raapien. Mies ei tiennyt lainkaan mitä olisi sanonut, eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että Doris oli kuin ei olisi huomannut miehensä tuloa.
- Täytyy varmaan vielä hankkia pojalle sisko seuraksi, Johnny naurahti ja kysyi sitten minkä nimen Doris oli pikkuiselle antanut.
- Poika on Kevin ja yläkerrassa olevat tytöt ovat Chelsea ja Ashley, Doris tokaisi ja suoristautui sitten.
- Mitä? Ai, no hienoa, Johnny mutisi hiljaa ja yritti peittää hämmästystään. Mies oli tosiaan täysin pihalla siitä mitä talossa oli viime tuntien aikana tapahtunut.



- Joo, onhan se. Minä synnytän sinulle kolme kappaletta lapsia ja sinä katsot parhaaksi painua töihin! Doris ärähti vihdoin ja päätti puhua saman tien suunsa puhtaaksi.
- Anna anteeksi kulta, en ajatellut järkevästi. Mutta kyllähän sinä tiedät, että työt vievät paljon aikaani enkä voi sille mitään, Johnny yritti selitellä, mutta sai Doriksen vain suuttumaan enemmän.
- Sinä ja sinun työsi! Ajatteletko ikinä mitään muuta? Doris huusi ja oli aikeissa lähteä yläkertaan, kun Johnny pysäytti vaimonsa.
- Kulta rakas, lupaan, että jatkossa jätän työt vähemmälle. Sinä ja lapset olette nyt minulle kaikki kaikessa. Voin vaikka soittaa eduskuntaan saman tien ja sopia lomapäivistä, jotta saan olla teidän kanssanne, Johnny yritti saada Dorista leppymään ja lopulta onnistuikin siinä.



- Kiitos, Doris henkäisi ja heittäytyi sitten miehensä kaulaan. Pitkän halaustuokion jälkeen nainen tarttui Johnnya kädestä ja johdatti miehen yläkertaan katsomaan tyttöjä, jotka nukkuivat yhä vain tyytyväisinä kehdoissaan. Vanhemmat tuijottivat lapsiaan hymyillen ja onneissaan. Heillä oli kaikki hyvin, he olivat saaneet toisensa ja kolme suloista lasta. Voi olla, että hymy hyytyy viimeistään siinä kohtaa kun muksut kasvavat taaperoiksi ja vaativat enemmän ja enemmän vaivaa ja huolenpitoa.



Johnny pääsi vielä samana iltana harjoittelemaan vaipan vaihtoa. Doris oli samaan aikaan ruokkimassa Ashleytä ja Cassie leikitti olohuoneessa Chelseytä. Vauvat ovat yllättävän helppohoitoisia tapauksia. Suurimman osan päivästä lapset toki vielä nukkuivat tai loikoilevat kehdossaan, mutta ollessaan hereillä lapset lähinnä halusivat kierrellä aikuisten sylissä ympäri taloa. Toki tämäkin varmasti käy ajan mittaa rankaksi, mutta parempi näin, kuin että kaikki kolme huutaisivat kilpaa eikä missään asennossa tai paikassa olisi hyvä olla.



Cassie oli juuri ruokkimassa Chelseytä, kun Ilmari pamahti keittiöön ja alkoi pyöriä vimmatusti. Cassie katseli ihmeissään miehensä touhuja, mutta käsitti pian mitä oli tapahtumassa. Hänen rakkaasta aviomiehestään tulisi niin ikään vanhus. Cassie tunsi suurta helpotusta, hän ei olisi enää kaukaa talon ainut virallinen vanhus!



Ja näin Ilmaristakin kasvoi vanhus. Mies ei ole, miten sen nyt sanoisi, mitenkään kovin kiltin näköinen vanha mies. Ei tuossa mitään kun mies hymyilee, mutta perusilme on lähinnä pelottava. Kapeat, mutta pitkät huulet, suuri nenä ja kulmakarvat saavat Ilmarin näyttämään siltä, kuin mies olisi aina vihainen ja kärttyinen.



Cassie kipitti nopeasti miehensä luo sohvalle ja pari keskittyikin seuraavien tuntien ajan ainoastaan toisiinsa. Ilmari ja Cassie olivat ikionnellisia siitä, että olivat yhä onnellisesti yhdessä. He olivat kokeneet yhdessä paljon eri asioita - lapsen kuolema, ainaiset perheriidat ja Cassien masennus eivät suinkaan olleet niitä helpoimpia ja onnellisimpia. Kaksikko toivoi vilpittömästi Johnnylle ja Dorikselle parempaa onnea, kuin heillä itsellään oli suhteen alkuvaiheessa ollut.



Lapset oli jätetty tällä kertaa Ilmarin hoiviin ja muut kolme aikuista olivat painelleet kukin omia aikojaan saunan lämpöön.
- Huomenna on sitten vauvojen syntymäpäivä. Aiotteko järjestää juhlat? Cassie kysyi ja heitti lisää vettä kiukaalle.
- Ei tässä nyt ehdi mitään juhlia enää järjestää, sitä paitsi Doriskin sai varmasti ihan riittävästi minun sukulaisistani niissä häissä, Johnny naurahti.
- Äläs nyt Johnny, minähän tulin vallan mainiosti toimeen sisarustesi kanssa! Doris totesi hymyillen ja suikkasi suukon miehensä poskelle.
- Juhlitaan sitten ihan vain perheen kesken, Cassie sanoi. Oikeastaan näin oli naisen mielestä parempi. Hän ei kaipaisi nyt puolta sukua pällistelemään itseään. Ilmeisesti nainen ei vieläkään ole täysin sinut uuden ulkonäkönsä ja ikänsä kanssa.



Doris, joka oli jo täysin kyllästynyt kökkimään kotona kaiket päivät, oli päättänyt lähteä käymään työpaikallaan. Johnny ja Cassie jäivät hoitamaan kolmosia ja pitämään taloa pystyssä. Tiedä sitten vaistosivatko pikkuiset jotenkin äidin poissaolon vai missä kiikasti, sillä kaikki kolme olivat kovin levottomia koko päivän. Ashleykin, joka harvoin itki muuta kuin nälkäänsä, kitisi jatkuvasti loikoillessaan mummin sylissä, eikä Kevin pitänyt lainkaan isän leikeistä.



Lapset piristyivät kaikki saman tien, kun äiti palasi kotiin ja otti pienokaiset huomaansa. Johnny ei voinut olla ihmettelemättä mistä moinen käytös johtui, muttei viitsinyt puuttua asiaan sen enempää. Sen sijaan mies seurasi sivusta, kun äiti vei Ashleyn täytekakun luo ja auttoi pienokaista puhaltamaan kynttilät sammuksiin.



Hetken kuluttua roolit vaihtuivat ja Doris sai toimia katsojana. Chelsea katseli kiinnostuneena kakun päällä palavia kynttilöitä ja yritti kerran jos toisenkin napata niistä kiinni. Onneksi tarkkaavainen Johnny huomasi tyttärensä aikeet hyvissä ajoin eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan. Kynttilät sammuivat onnellisesti Doriksen hurraa huutojen saattelemina.



Viimeisenä oman kakun luo pääsi äidin sylissä kiltisti makaava Kevin. Poika oli puoliksi unessa Doriksen puhaltaessa kynttilät sammuksiin ja nukahtikin lopulta äitinsä syliin kasvettuaan ensin taaperoksi. Nyt jäämmekin sitten jännittämään millaisia taaperoita kolmosista kasvoi.

Tähän osaan en siis laita enää kuvia kolmosista, saatte "jännittää" asiaa vielä viikon/pari. Riippuu nyt sitten ihan omasta aikataulustani, että saanko seuraavan osan valmiiksi ensi sunnuntaiksi. Mitään en mene lupaamaan, en suuntaan enkä toiseen. Palautetta ja kommenttia saa jälleen kerran antaa, kiitoksia jo etukäteen.