Täällä taas jälleen kerran tauon jälkeen! Kiitoksia kaikille tuesta ja ymmärryksestä, ja vaikka eräät olivatkin sitä mieltä että tauon pitäminen tekee minusta huoran, olen kiitollinen teille sanoistanne. Perijäkilpaan tuli monia ääniä, joista osa valitettavasti vähän turhan myöhään. Suurin ja lopullinen kamppailu käytiin Maddien ja Johnnyn kesken ja lopulta kävi sitten niin, että yhden äänen enemmistöllä Johnny vei voiton. Itse olen lopputulokseen tyytyväinen jo ihan sen vuoksi, että joku tai jotkut yrittivät saada Maddielle voiton lähettämällä niitä ääniä enemmän kuin vain sen yhden per henkilö. Sanotaan vielä näin, että seuraavan perijä-äänestyksen tullessa mietin kaksi kertaa pidänkö sitä ollenkaan. Lisäksi olen jollain tavalla onnistunut hävittämään jo viime/edellisosaan tarkoitetut yliopistokuvat, joita oli siis ehkä 4-5. Niissä Emily ja Bertil menivät kihloihin ja Leslie kutsui baarimestari Altin kylään taloon. Nyt kuitenkin lukemaan:



Aurorasta oli tullut kamalan mustasukkainen viime aikoina. Nainen ei kestänyt olla päivääkään erossa Lukesta ja oli vähän väliä soittamassa tälle ja kyselemässä mitä mies milloinkin puuhaili. Tämän yllätysvisiitit alkoivat toden teolla jo nyppiä Lukea ja muita talon asukkaita. Tänäkin aurinkoisena aamuna Leslie ja Luke yrittivät keskittyä parhaansa mukaan kirjoittamaan lopputenttiin kuuluvia esseitään valmiiksi, kun Aurora pamahti taloon kiljuen ja hyppien ja vaati saada puhua Luken kanssa kahden kesken.



Luke nousi vastahakoisesti pöydän ääreltä ja tallusteli Auroran perässä keittiöön, jossa nainen aloitti kunnon huutamisen ja raivoamisen.
- Sähän vietät nykyään kaiken aikasi tuon siskosi kanssa! Vai onko se sun sisko ollenkaan? Ettei vaan olis joku sun salarakkaasi! Aurora huusi kiukkuisesti ja sai Luken purskahtamaan nauruun, oli syytös sen verran kummallinen ja naurettava.
- Mitä sä oikein sekoilet? Leslie on mun siskoni ja asuu samassa kämpässä mun kanssani! Ihme ettet sä jo syytä, että mulla ja Tobylla tai Mikellä olis jotain meneillään, Luke naurahti päätään pudistaen.
- En mä mitään syytä! Tai en ainakaan aihetta, Aurora äkäisi kädet puuskassa.
- Joo no voit sitten lähtee ihan menemään niiden syytöstesi kanssa! Anna mun olla rauhassa! Luke huusi ja Aurora lähti kävelemään pois mutisten omiaan ja mulkoillen Lukea kiukkuisesti.



Leslie oli juuri saanut esseensä valmiiksi ja nousi tuoliltaan lähteäkseen. Samassa keittiön ovi pamahti auki ja kiukusta punainen Aurora ryntäsi ulos sieltä.
- Ja mitä säkin siinä tuijotat mua? Painu sinne keittiöön, siellä sun rakkaasi jo sua odottaa! Aurora kiljaisi vielä ja juoksi sitten ulos asunnosta kohti kampuksen keskustaa. Leslie tuijotti naisen perään suu auki ja kysyi sitten keittiöstä kihlattunsa perässä tulleelta Lukelta mistä oikein oli kysymys.
- Aurora luulee, että meillä kahdella on suhde, Luke totesi ja repesi sitten nauramaan yhdessä siskonsa kanssa eikä naurusta ollut tulla loppua millään.



Emily ja Mike olivat aloittaneet viimeisen taipaleen ennen vihoviimeisiä tenttejä ja stressi oli kummallakin suuri. Michael pysytteli lähinnä huoneessaan päntäten, mutta Emilyn tapa rentoutua oli syöminen. Emily veti nykyään helposti parikin sipsipussia illassa naamaansa ja pikku hiljaa tämä uusi elämäntyyli alkoi näkyä hänen kehossaan. Nainen oli aivan tajuttoman huolissaan siitä mitä Bertil sanoisi kun näkisi hänet, mutta Leslie sai siskonsa lopulta vakuuttumaan siitä, että kaikki hyväksyisivät Emilyn juuri sellaisena kun tämä on. Ei pari lisäkiloa muuttaisi Bertilin tunteita mitenkään.



Niin siinä sitten kävi, että Mike ja Emily valmistuivat lopulta yliopistolta ja olivat vapaita lähtemään kohti uutta elämää. Kumpikin sai päättöarvosanaksi laudaturin, joten suvun ällä linja ei ole vieläkään katkennut. Hienoa, tiesin että pystytte siihen stressistä huolimatta! Jäähyväiset olivat itkuiset ja surulliset, mutta olihan näitä jo osattu odottaa.



Michael tilasi itselleen ja siskolleen taksin, joka kuljettaisi kaksikon takaisin kotinaapurustoon. Miehestä kasvoi varsin komea, aika lailla isänsä näköinen heppu. Hei hei Mike, perustathan sitten oikein suurperheen?



Heti veljensä perään ovesta käveli ulos aikuiseksi naiseksi kasvanut Emily, joka taas muistuttaa melko lailla äitiään. Hiukset toki ovat lyhyemmät kuin Nataliella, mutta muuten yhdennäköisyys on huomattavissa helposti. Emily pääsee vihdoin aloittelemaan omaa elämäänsä Bertilin kanssa ja kokemaan perheenperustamisen ilot ja surut.



Emilyn ja Miken taksi oli vasta kurvannut pois pihapiiristä, kun toinen taksi jo pysäköi talon eteen. Autosta astui ulos kaksi nuorta miestä, joista ensimmäisenä esittelen Oliverin. Tämä nuori herra teki itse asiassa koko suvun ennätyksen stipendien suhteen. Hän sai yhteensä 7 stipendiä mm. kouluarvosanoista, tanssimisesta sekä erinäisistä taidoista. Hyvä Oliver! Pääaineekseen mies päätti valita filosofian, joka oli aina ollut yksi tämän lempiaineista lukiossa.



Eikä jäänyt tämän perijänkään stipendisaldo paljon veljen saavutusta huonommaksi. Johnny sai kaiken kaikkiaan 5 stipendiä. Mies on hurjan komea kuten veljensäkin ja löytää vielä taatusti itselleen kauniin vaimon. Valitettavasti se ei voi olla Johnnyn teiniajan ihastus Sienna, mutta eihän kaikkea tarvitse vielä Johnnylle kertoa, eihän? Pääaineekseen Johnny valitsi valtio-opin.



Toby ja Johnny ystävystyivät lähes tulkoon heti veljesten tulon jälkeen ja jakoivat yhdessä mielipiteitä elämän kriittisistä asioista, kuten jalkapallosta ja naisista. Johnny kuunteli kohteliaasti myös Tobyn selitykset siitä, mistä löytyisi kampuksen parhaimman näköiset naiset, vaikka mielessään Johnny ajatteli ettei tulisi ikinä tarvitsemaan enonsa vinkkejä. Hänellähän oli jo mitä upein nainen, Sienna, joka oli myös aloittanut siskonsa kanssa yliopiston.



Myös Leslie, jolla on nykyisin kumma tapa kekkuloida asunnossa pelkillä alusvaatteilla, tuli tervehtimään Oliveria ja Johnnya. Kättelyn sijaan Oliver tervehti Leslietä nyppimällä olemattomia roskia ja irronneita hiuksia pois naisen kehosta tuijottaen samalla tämän rintavarustusta. Voi Leslie parka, talon ainoana naisena elämäsi ei taatusti tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista, varsinkaan Oliverin kaltaisen naistenmiehen kanssa, joka ei ilmeisesti välitä lainkaan siitä onko kaunis nainen lähisukulainen vai ei.



Seuraavana aamuna muiden vasta heräillessä, Oliver soitti Siennalle ja pyysi naista tulemaan kylään nyt heti. Kaksikon pitäisi puhua siitä, miten he tulisivat jatkossa menettelemään. Oli totta kai ilmiselvää, ettei suhde voisi enää jatkua. Riski tulla nähdyksi oli aivan liian suuri.
- Meidän täytyy kai sitten vain unohtaa toisemme, ei tässä muu auta, Sienna totesi hieman haikeasti ja nousi seisomaan. Oliver oli myös harmissaan tilanteesta, Sienna olisi ollut juuri oikea nainen hänelle; räväkkä, mutta silti kiltti ja ystävällinen.



Sienna käveli Oliverin luo ja halasi tätä pikaisesti ja oli aikeissa lähteä. Oliver kuitenkin veti naisen takaisin luokseen ja hyväili hellästi tämän poskea ja pian pari jo suuteli intohimoisesti välittämättä lainkaan siitä, että kuka tahansa saattaisi pamahtaa huoneeseen minä hetkenä hyvänsä.



Samaan aikaan ovikello soi ja sisälle pamahti kukapa muukaan kuin Keira, joka oli päättänyt tulla yllätysvierailulle rakkaan Oliverinsa luo. Johnny tervehti naista iloisesti ja lupasi käydä tarkistamassa, että Oliver varmasti oli hereillä ja käski Keiran odottaa olohuoneessa sen aikaa.



Samaan aikaan viereisessä huoneessa autuaan tietämättömät Oliver ja Sienna olivat siirtyneet sängylle jatkamaan kuherteluaan ja repivät jo vaatteita yltään. Ei kulunut kauaa kun pari jo kiehnäsi tyytyväisenä peiton alla tajuamatta lainkaan mitä muualla talossa tapahtui samaan aikaan.



Johnny koputti veljensä huoneen oveen ja astui sisälle vastausta odottamatta.
- Oletko sinä hereillä Oli-, Johnny aloitti, mutta nähdessään sängyn kohoilevan peiton ja kuultuaan Siennan äänen sen alta, mies seisahtui paikoilleen järkyttyneenä. Ei näin voisi tapahtua, ei Oliver ikinä menisi sänkyyn Siennan, veljensä rakastetun kanssa!



Kuultuaan Johnnyn äänen, Oliver ja Sienna jähmettyivät paikoilleen miettien kauhuissaan miten pääsisivät pälkähästä.
- Si-sienna? Johnny kysyi ääni täristen ja hetken kuluttua molemmat, Sienna ja Oliver kömpivät peiton alta vältellen Johnnyn katsetta.
- Johnny anna mä selitän sulle, Sienna aloitti noustuaan ylös sängyltä ja kohdattuaan viimein Johnnyn jäätävän katseen, josta paistoi samaan aikaan sekä suru että viha.
- Selität mitä? Mulle tuli ainakin jo harvinaisen selväksi mitä sä tahdot, ei sitä tarvii selittää sanoin, Johnny tokaisi jäätävästi ja käänsi sitten katseensa Oliveriin, joka tuijotteli vaivaantuneena ulos huoneensa ikkunasta.



Johnnyn kävellessä kohti veljeään, Sienna juoksi pois huoneesta kerättyään ensin vaatteensa kainaloonsa ja kiitti onneaan siitä, ettei kukaan ollut olohuoneessa todistamassa hänen lähtöään. Oliver ja Johnny tuijottivat toisiaan tovin ja lopulta Oliver avasi suunsa:
- Okei, me oltiin sängyssä mut mitä sitten? Ette te edes ikinä sopineet mistään seurustelusta, Oliver koitti puolustella tekoaan veljelleen, joka naurahti ivallisesti.
- Luuletko sä oikeasti, että tässä on kyse siitä kuka sopi ja mitäkin? Jumalauta sä tiesit mun tunteista Siennaa kohtaan ja menit silti sen kanssa sänkyyn! Johnny karjui täyttä kurkkua ja oli vähällä lyödä veljeään.
- Ehkä, mutta kuten sä näit, Sienna teki kaiken ihan omasta tahdostaan. Me ollaan nyt yhdessä, mä ja Keira ollaan historiaa, samoin sinä ja Sienna! Oliver huusi takaisin veljelleen, joka ei pystynyt peittämään järkytystään.
- Sä olet kyllä yks paskiainen, Johnny totesi hiljaa ja poistui sitten veljensä huoneesta.



Luke oli johdattanut Keiran keittiöön naisen valitettua olevansa janoinen. Juotuaan vesilasinsa tyhjäksi, Keira hiljensi itsestään vuolaasti selittävän Luken ja kuunteli. Jostain päin taloa kuului selvästi riitelyn ääniä.
- Mistä tuo tulee? Lukekin oli havahtunut Oliverin huoneesta kantautuviin ääniin ja lähti kiireesti katsomaan missä päin taloa riideltiin Keira tiiviisti perässään.



Johnny oli törmätä Lukeen, joka suorastaan juoksi kohti Oliverin huonetta ja muisti vasta sitten Keirankin olevan yhä talossa.
- Mistä tuo kamala meteli tuli? Riitelittekö te Oliverin kanssa? Keira kysyi ja yritti samalla päästä Johnnyn ohi ja jatkamaan matkaa kohti Oliverin huonetta. Vaikka Johnny ei tuntenutkaan tarvetta valehdella veljensä puolesta, ei hän silti halunnut olla henkilö, joka kertoisi Keiralle Oliverista ja Siennasta.
- Öö, Oliver tuota vähän hermostui mulle, kun mä, tai siis kun sillä on kuumetta ja pieni flunssa ja mä herätin sen, Johnny valehteli ja kohtasi sitten Keiran läpitunkevan katseen. Vale ei selvästikään ollut mennyt läpi.
- No jos mä sit menen hoivaamaan Oliveria, Keira ehdotti.
- Ei, älä mee! Se on, se on tosi tarttuva flunssa ja Oliver haluaa kuulemma vain nukkua, Johnny sanoi ja johdatti sitten Keiran ystävällisesti ulko-ovelle ja ulos talosta.



Illemmalla Johnny purki ajatuksiaan tädilleen, joka yritti parhaansa mukaan lohduttaa tätä ja keksiä sopivia sanoja.
- Mä olen aina ollut Oliverin varjossa, koko elämäni ajan ja tuntuu vaan niin väärältä, että se sama jatkuu vielä täälläkin, Johnny totesi hiljaa ja ammensi lusikallisen liemisoppaa suuhunsa.
- Sun täytyy vaan nyt unohtaa Sienna ja kaikki mitä siihen naiseen liittyy. Oliver teki oman valintansa ja vaikka se nyt tuntuukin kamalalta ja väärältä, kyllä sä vielä opit elämään sen kanssa, usko pois! Leslie kannusti Johnnya, joka ei kuitenkaan tullut yhtään paremmalle tuulelle. Ei hän voisi ikinä antaa veljelleen anteeksi kaikkea tätä.



Samaan aikaan Maddie ja Anthony viettivät tylsää talvipäivää sisällä loikoillen. Huomenna olisi heidän ensimmäinen koulupäivä lukiossa, mutta koska molemmat olivat pärjänneet niin hyvin vanhassa koulussa, ei kummallakaan ollut paineita lukion suhteen. Maddie chattaili netissä eräällä keskustelufoorumilla ja Tony loikoili siskonsa sohvalla yrittäen keksiä jotain mielekästä tekemistä. Kummallakaan ei ollut teini-ikäisiä ystäviä, eivätkä vanhemmat enää tähän aikaan päästäneet heitä ulos kaupungille niitä etsimään, vaikka kaksoset olivat anoneet lupaa lähes polvillaan.



Cassie oli yhä järkyttynyt siitä mitä Oliver oli ennen lähtöään vanhemmilleen sanonut eikä voinut olla miettimättä oliko syy tosiaan heissä, hänessä ja Ilmarissa. Ilmari oli kehottanut Cassietä unohtamaan Oliverin puheet - kyllä poika vielä tulisi järkiinsä ja nöyrtyisi pyytämään anteeksi sanojaan. Katyllä oli tapana tulla kuuntelemaan Cassien pianonsoittoa ja ulvoa parhaan kykynsä mukaan soiton tahdissa. Näky oli sen verran huvittava, että se sai jopa apean Cassien naurahtamaan ja hymyilemään.



Maddie oli herännyt aamulla jo ennen auringonnousua varmistaakseen kaiken olevan kunnossa ensimmäistä koulupäivää varten. Tyttö tuijotti itseään kylpyhuoneen peilistä, muttei jostain syystä pitänyt yhtään siitä mitä näki. Lasitkin vain sumensivat Maddien näköä, eihän tyttö olisi sellaisia edes tarvinnut. Osa lävistyksistä oli selvästi tulehtunut ja tyttö epäili paranisivatko ne ikinä kokonaan. Maddie oli kuitenkin päättänyt pitää sekä lasit että lävistykset, hän ei ihan heti soisi äidilleen ja isälleen sitä iloa, että ottaisi ne pois.



Koska ylimääräistä luppoaikaa oli vielä jäljellä, Maddie päätti vierailla Lucyn haudalla ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana. Olihan tyttö toki leikkinyt takapihalla, mutta samalla aina varonut menemästä liian lähelle hautaa, joka oli tätä ennen lähinnä pelottanut Maddietä.
- Moi sisko, anteeks etten mä ole ennen käynyt täällä, Maddie aloitti ja siveli kävellään lunta pois patsaasta paljastaakseen siinä lukevat nimet ja päivämäärät.
- Äiti oli vissiin aika pitkään rikki kun sä kuolit, kyl se muakin surettaa. Olis ainakin toinen tyttö ollut täällä mun kanssa, ehkä mä en sit olis ollut edes niin yksinäinen, Maddie jatkoi selitystään, mutta kuuli sitten isänsä huudon keittiön ikkunasta ja kiiruhti sisälle syömään tuoreita lettuja perheensä kanssa.



Natalie oli viime päivien aikana muuttunut hyvin kalpeaksi ja jollain tavalla hauraaksi. Vanhuus oli toden teolla viemässä voiton tästä naisesta, mutta ennen kuolemaansa Natalie halusi keskustella tyttärensä kanssa ja kutsui Cassien huoneeseensa kaksosten lähdettyä kouluun.
- Kuten varmasti näet tyttö rakas, minulla ei ole enää paljon aikaa jäljellä, Natalie aloitti Cassien saavuttua huoneeseen.
- Äiti älä sano noin! Cassie parkaisi itkuisesti, hän ei ollut vielä valmis menettämään rakasta äitiään.



- Cassie älä viitsi kieltää tosiasioita, Natalie jatkoi ja nousi vaivalloisesti istumaan sängyn reunalle ja hörppäsi kulauksen vettä yöpöydällä olevasta lasista.
- Mutta ennen kuin lähden pois lopullisesti, haluan sinun lupaavan minulle jotain, Natalie sanoi ja tuijotti tytärtään silmiin.
- Mitä tahansa äiti, Cassie kuiskasi hiljaa ja yritti parhaansa mukaan pidätellä kyyneliä.
- Lupaa minulle, että hyväksyt lapsesi, joka ikisen heistä sellaisina kuin he ovat.
- Mutta-, Cassie yritti keskeyttää, mutta Natalie viittoi hänet hiljaiseksi.
- Luuletko, että minulla on aina ollut helppoa teidän oikkujenne kanssa? Tai minun vanhemmillani minun ja sisarteni kanssa? Ei tietenkään, mutta me olemme kaikki aina hyväksyneet ehdoitta kaikki lapsemme ja niin sinunkin pitää tehdä. Lupaa minulle Cassie, lupaa ettet enää koskaan arvostele Maddietä, vaan annat tytön olla juuri sellainen kuin hän itse haluaa! Natalie korotti ääntään tehden selväksi, ettei kaivannut keskeytyksiä.



- Maddie on hyvä tyttö ja sinä tiedät sen. Onko sillä mitään merkitystä millaisia vaatteita hän käyttää tai millaista musiikkia hän kuuntelee? Natalie kysyi ja nousi seisomaan.
- Ei tietenkään ole, Cassie kuiskasi hiljaa.
- Nyt siis, lupaa minulle tyttäreni ettet enää ikinä arvostele lapsiasi, he ovat kaikki jo lähes aikuisia ja osaavat tehdä omat päätöksensä, jotka teidän täytyy vain Ilmarin kanssa hyväksyä, Natalie totesi ja jäi sitten odottamaan Cassien vastausta.
- Minä lupaan, Cassie henkäisi lopulta ja halasi äitiään vielä viimeisen kerran ennen kuin poistui tämän huoneesta.



Tonyn koulupäivä oli päättynyt poikkeuksellisesti jo ennen kahtatoista liikunnantuntien peruuntumisen vuoksi, joten poika päätti lähteä äitinsä pyynnöstä koirien kanssa ulos lenkille. Katy vihasi kulkea ulkona hihnaan kytkettynä ja Anthonyn pitikin silitellä ja rapsutella koiraa monta minuuttia ennen kuin se suostui  pysymään paikoillaan niin kauan, että Tony sai ujutettua pannan sen kaulaan. Olisi totta kai ollut viisasta pitää koirilla kaulapantoja aina, mutta perhe ilmeisesti luotti siihen, ettei kukaan koirista tulisi karkaamaan kotoa eikä pantoja siis pidetty kuin lenkkien ajan.



Natalie oli kävellyt huoneen toiselle puolelle ja katseli nyt haikeasti ulos ikkunasta. Pieniä lumihiutaleita putoili tasaista tahtia maahan muodostaen pieniä kinoksia ympäri pihaa. Pian nainen kuitenkin hätkähti kuultuaan takaataan aavemaisen lipuvaa ääntä ja kääntyi ympäri. Viikatemies seisoi suoraan Natalien edessä kädessään tuo kamala viikate. Natalie oli kohdannut tämän tilanteen ennenkin, tosin silloin hän ei itse ollut ollut tuon julman olion kohteena.



- Hei Natalie, taidatkin jo tuntea minut vai mitä? Olenkin jo käynyt noutamassa ensimmäisen miehesi sekä vanhempasi. He odottavat jo sinua, olet varmasti valmis lähtemään mukaani vastustelematta, Viikatemies sanoi kovalla, kylmällä äänellään.
- Mutta haluan olla vielä perheeni luona! Natalie huudahti ja samassa huoneen ovi aukeni. Cassie juoksi sisään juuri parahiksi todistaakseen kahden hulatytön saapumisen. Cassie parkaisi hiljaa ja tuijotti vuoroin äitiään, vuoroin Viikatemiestä.
- Sinua odotetaan, Viikatemies toisti ja hetken kuluttua Natalie jo leijui pois tämän mukana hulatyttöjen tanssiessa hiljaa paikoillaan.



Myös Lassi oli kuullut makuuhuoneesta kantautuvat äänet ja ryntäsi paikalle aavistuksen verran liian myöhään. Natalie oli juuri hävinnyt ja jäljelle jäi vain kaunis uurna.
- Ä-äiti, Cassie henkäisi hiljaa ja samassa tyttö jo oli isäpuolensa syleilyssä. Lassi ja Cassie itkivät kumpikin lohduttomasti - ei Natalien olisi vielä kuulunut lähteä!
- Yritä vain Cassie muistaa, että äitisi on nyt paremmassa paikassa, Lassi kuiskasi hiljaa Cassien korvaan, mutta syystä tai toisesta miehen sanat eivät saaneet Cassietä tuntemaan oloaan yhtään paremmaksi. Ei hän halunnut äitiään parempaan paikkaan, hän halusi äitinsä takaisin!

Maddie palasi hetken kuluttua koulusta ja kuultuaan suru-uutiset, tyttö juoksi keittiöön pois muiden katseiden alta ja itki. Mummi oli aina ollut Maddielle tuki ja turva kaikessa ja tämä oli ennen kaikkea aina hyväksynyt tyttärentyttärensä juuri sellaisena kuin hän on. Maddie ei voinut käsittää, että Natalie oli nyt poissa, se ei vain voinut olla mahdollista! Samassa tyttö tunsi myös pienen pistoksen, hän ei ollut ikinä kiittänyt mummiaan kunnolla kaikesta siitä, mitä tämä oli perheensä ja eritoten Maddien hyväksi tehnyt. Nyt sekin olisi liian myöhäistä.



Ilmari ei enää kestänyt katsella tytärtään, joka itki yksin lohduttomana keittiössä. Mies käveli huoneeseen tyttärensä luo ja rutisti tämän tiukkaan halaukseen. Maddie tunsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jonkinlaisen yhteyden itsensä ja isänsä välillä ja oli kiitollinen tämän lohdutusyrityksestä.
- Kyllä kaikki vielä järjestyy tyttö pieni, lupaan sen, Ilmari henkäisi ja huomasi pian itsekin itkevänsä.



Cassie oli miettinyt pitkään äitinsä sanoja ja tajunnut lopulta itsekin, ettei ollut aina hyväksynyt lapsiaan. Cassie tunsi syyllisyyttä ja jopa häpeää siitä, joten tämä päätti kutsua kaksoset vielä samana iltana keittiön pöydän ääreen, jotta asiat saataisiin vihdoin puhuttua halki.
- Olen vihdoin ja viimein ymmärtänyt miten epäreilusti olen käyttäytynyt teitä kohtaan, enkä vain tarkoita niitä aikoja kun olitte vauvoja vaan oikeastaan koko teidän elämäänne. Haluan pyytää teiltä anteeksi, vaikka sanat tuskin paljon enää merkitsevät, Cassie aloitti tämän epävirallisen puheensa ja katsoi vuorotellen lapsiaan ja miestään.
- Vaikka teistä ei ehkä ole aina siltä tuntunut, totuus on, että olen aina rakastanut teitä ja tulen aina rakastamaan. Olette minun lapsiani ja täydellisiä juuri sellaisena kuin olette, Cassie jatkoi ja lopulta kun kaikki läsnäolijat olivat sanoneet sanottavansa äiti päästi lapsensa lähtemään.



Tony oli jo poistunut keittiöstä ja Maddie paraikaa astelemassa ulos sen ovesta, kun Cassie vielä pysäytti tyttärensä.
- Maddie, kai sinä, kai nyt tiedät, ettei minulla ole enää mitään sinun lävistyksiäsi tai muita vastaan? Cassie halusi vielä varmistaa.
- Kieltämättä vähän vaikee uskoa, mut joo kiva että sä hyväksyt ne, Maddie vastasi ja hymyili äidilleen.
- Jos sinä pidät niistä niin minäkin pidän, Cassie totesi vielä hymyillen ja halasi sitten tytärtään. Ilmari, joka oli jäänyt kuuntelemaan äidin ja tyttären keskustelua tunsi myös suuren taakan putoavan pois harteiltaan. Oli helpottavaa kun taloon saatiin vihdoin ja viimein rauha. Kun Oliver ja Cassie vielä saisivat setvittyä omat erimielisyytensä kaikki olisi taas loistavasti. Tässä talossa oli totta vie jo riidelty riittävästi.



Päästyään irti äitinsä halauksesta, Maddie riensi yläkertaan omaan huoneeseensa ja otti suurimman osan lävistyksistään pois. Samalla lähtivät myös lasit, jotka lensivät suorinta tietä vaatekaapin perukoille - niitä ei enää tarvittaisi! Operaation jälkeen Maddie hyppeli takaisin alakertaan esittäytymään vanhemmilleen, jotka olivat kuin ällikällä lyötyjä.
- Mitä ihmettä? Luulin sinun pitävän niistä lävistyksistä ja laseista, Ilmari naurahti nähdessään tyttärensä naaman.
- Äh, en mä niistä niin perustanut. Tai olihan ne kivat aluksi, mut suurin osa niistä lävistyksistäkin oli ihan tulehtuneita tai kasvamassa ulos, Maddie kertoi.
- Mikset sitten ottanut niitä aiemmin pois? Cassie kysyi ihmeissään ja sai tyttärensä virnistämään.
- Mä halusin sun sanovan mulle, että sä oot ihan okei niiden kanssa, Maddie totesi hymyillen ilkikurisesti.
- No mikäs siinä jos itse näin haluat, näkeepähän sinunkin kauniita silmiäsi joskus, Cassie hymyili tyttärelleen, joka jatkoi pian taas matkaansa kohti omaa huonetta.



Tony oli perhekokouksen jälkeen painunut pihalle miettiäkseen asioita rauhassa. Poika ei vielä ollut oikein sisäistänyt sitä tosiasiaa, että Natalie oli kuollut ja lopullisesti poissa. Kävellessään portaita ylös kuistille, Anthony sattui jotenkin lyömään jalkansa teleskooppiin ja kirosi vuolaasti pidellen samalla varpaitaan. Samassa tämä kuitenkin innostui ja päätti kurkistaa mitä teleskooppi oikein näyttäisi hänelle. Ensialkuun poika ei nähnyt muuta kuin tasaisen harmaata, mutta puhdistettuaan vekottimen suurimmista lumista, alkoivat tähdet ja muut taivaankappaleet näkyä. Hurahti tunti ja vielä toinenkin ja Tony seisoi yhä vain teleskooppinsa luona taivaita tuijotellen. Poika oli löytänyt itselleen uuden mieluisan harrastuksen.



Cassie oli ajatellut maalata taulun äidistään, mutta lopulta pari sivellin vetoa vedettyään, tämän täytyi lopettaa. Suru oli vielä liian suuri - ei hän pystyisi maalaamaan äidistään muotokuvaa ainakaan vielä. Olihan heillä toki runsaasti valokuvia, joissa Natalie esiintyi, mutta siitä huolimatta Cassie olisi halunnut kuvan äidistään myös seinälle. Ehkä myöhemmin sitten, kunhan nainen ensin pääsee suurimman surun ylitse.



Illalla mennessään nukkumaan, Maddie tunsi olonsa jotenkin kummalliseksi. Tyttö oli totta kai hyvin surullinen mummin kuoleman johdosta, mutta toisaalta myös iloinen saatuaan vihdoin ja viimein äitinsä hyväksynnän ja vapauden olla oma itsensä. Tavallaan Maddie tunsi jopa syyllisyyttä hyvästä olostaan - totta kai hänellä pitäisi kaiken järjen mukaan olla paha olo, kun Natalie oli kuollut ja surra sitä. Lopulta tyttö vajosi syvään uneen eikä aamulla muistanut lainkaan illan epämääräistä olotilaa.



Ehkä olisi sittenkin kannattanut pitää niitä kaulapantoja koirilla ihan kokopäiväisesti. Perheen koiravanhus Rocky oli nimittäin päättänyt lähteä omille teilleen ja karannut siis kotoa. Kummaa, etteivät eläimet ikinä tule kunnolla toimeen keskenään, varsinkaan jos on kyse vanhemmista ja pennuista kuten tässä tapauksessa ilmeisesti oli. Ilmari soitti hätääntyneenä poliiseille ja teki Rockystä katoamisilmoituksen. Kaulapannattomuus ei kuitenkaan luvannut kovin hyvää, olisi vain pieni todennäköisyys, että poliisit löytäisivät koiran. Toki joku ohikulkijakin voisi napata pikkuisen kainaloonsa, mutta se olikin sitten asia erikseen, pääsisikö koira siitä huolimatta enää ikinä kotiinsa.



Ilmari tajusi kunnolla mitä oli tapahtunut vasta kun tämä oli jo sulkenut puhelimen. Heidän koiransa oli karannut kotoa ja tuonut siis jälleen lisähuolenaiheita perheelle. Ilmari ei lainkaan ilahtunut ajatuksesta, että hän joutuisi olemaan se henkilö, joka kertoo nämä suru-uutiset muulle perheelle. Maddie ja Cassie nyt eivät ole ikinä mitenkään kovin hanakasti olleet koirien perään, mutta Tonylle ne ovat aina olleet tärkeitä. Uutiset järkyttävät poikaa taatusti.



Maddie sai kuulla Rockyn katoamisesta ensimmäisenä, mutta kuten Ilmari oli ajatellutkin, tyttö ei ollut asiasta moksiskaan. Maddie oli päättänyt unohtaa kaikki ikävät menneet ja ajatella tästä eteenpäin vain ja ainoastaan tulevaa. Tytöllä oli myös suuri tarve löytää itselleen ystäviä, joten tämä lähtikin isänsä luvalla perheen uudella Audilla kohti Stadin puistoja ja kuppiloita.



Ihan ensin Maddie suunnisti erääseen nuorten suosimaan ravintolaan, mutta sai pian huomata, ettei sieltä löytynyt teinin teiniä. Kasapäin sukulaisia kyllä löytyi, kuten esimerkiksi Charlotta, joka ei ollut ollenkaan mielissään siitä, miten Maddie tunki lähes väkisin hänen seuraansa. Maddie sai myös toimia suruviestin välittäjänä - Charlotta ei ollut vielä kuullut siskonsa kuolemasta ja oli siitä hyvin järkyttynyt.



Samasta ravintolasta Maddie löysi myös Veronican, joka ei niin ikään ollut kuullut Nataliesta. Veronicaa uutiset eivät kyllä paljon hetkauttaneet, eihän kaksikko ollut ollut puheväleissä kuin viimeksi yliopistoaikoina. Veronica kyseli kohteliaasti Maddien kuulumisia, mutta oli hyvin selvää, ettei naista olisi voinut kiinnostaa Maddien tai tämän perheen asiat. Maddie hyvästeli isotätinsä ja hyppäsi jälleen autonsa kyytiin jatkaakseen matkaa.



Eräästä yökerhosta Maddie viimein löysi etsimänsä - teini-ikäisen pojan, joka oli vielä kaiken lisäksi söpö! Poika mitteli Maddietä pitkään katseellaan ennen kuin kertoi nimensä.
- Chris Donovan, poika vastasi Maddien kysymykseen hymyillen.
- No hei Chris, mä olen Maddie Murray, Maddie kertoi ja pian kaksikko jo jutteli kuin vanhat kaverukset konsanaan. Maddie sai urkittua pojalta, ettei tämä seurustellut tai tapaillut ketään tyttöä. Tieto antoi selvästi lisää puhtia Maddielle, joka olisi normaalin teinin tapaan totta kai halunnut itselleen poikaystävän. Kaikesta päätellen se onkin Maddien tavoitteena.



Maddie sai johdatettua Chrisin tanssilattialle joraamaan, eikä lainkaan huomannut miten pojan katse oli lähes tulkoon nauliutunut tämän rintoihin. Hetken kuluttua paikalle saapui kukapa muu kuin kaikkien suosikki, rouva Kurjenkaula, joka alkoi mäkättämään nuorison epäsopivasta käytöksestä ja jopa läppäisi Chrisiä laukkunsa kanssa. Chris suivaantui tästä niin, että lähti suorinta tietä kotiinsa sanomatta Maddielle enää sanaakaan.



- Katsos nyt tyttö! Tuossa näimme jälleen yhden teinien stereotypioista! Tuokin hulttiopoika juoksi karkuun heti kun kuuli jotain vähänkin epämieluisaa, rouva Kurjenkaula jatkoi valitustaan Maddielle, joka katseli haikeasti ovea, josta Chris oli juuri juossut ulos.
- Kuunteletko sinä kun minä puhun sinulle?! Kurjenkaula kiljaisi niin, että Maddie säikähti.
- Mitä sinustakin tyttö vielä tulee, ei minkäänlaista kunnioitusta, voihan sentään, nainen jatkoi ja lähti sitten metsästämään uusia kohteita itselleen. Maddie seisoi hetken paikoillaan tuijottaen Kurjenkaulan perään, mutta havahtui sitten takaisin maan pinnalle ja läksi ulos rakennuksesta. Ei kai tässä auttanut muu kuin painua takaisin kotiin. Tuskin Chris enää tänäiltana palaisi.



Ilmari pyysi poikansa mukaan saunaan aikeinaan kertoa Tonylle siellä Rockyn katoamisesta. Anthony selitti isälleen eilisestä teleskooppikokemuksestaan, mutta Ilmari kuunteli vain puolella korvaa. Miestä kauhistutti jo etukäteen poikansa mahdollinen reaktio - Tonyhan oli juuri menettänyt mumminsa ja nyt jo oli yksi koirista kateissa!
- Tony, nyt on päässyt käymään niin, että Rocky, koira on karannut, Ilmari keskeytti poikansa kertomuksen tylysti.
- Mitä? Ei voi olla! Anthony huudahti ja pomppasi ylös lauteilta.
- Poliisille on ilmoitettu, koira tuodaan varmasti pian takaisin, älä huoli siitä, Ilmari puhui rauhoittavasti ja pienen juttutuokion jälkeen hän sai poikansa uskomaan, ettei ollut mitään syytä huoleen.



Maddie oli pohtinut koko päivän miten saisi yhteyden Chrisiin. Poika oli lähtenyt niin kiireellä, ettei kumpikaan ollut saanut toisen puhelinnumeroa. Toki Maddie olisi voinut lähteä uudestaan Stadiin etsimään Chrisiä, mutta tyttö olisi joutunut ottamaan taksin, sillä Lassi oli lähtenyt omille asioilleen auton kanssa. Lopulta Maddien päässä välähti, hän voisi soittaa numerotiedusteluun! Muisteltuaan hetken, Chrisin sukunimi palasi Maddien mieleen ja hetken päästä tyttö jo piteli käsissään pientä paperinpalaa, johon oli kirjattu Chris Donovanin matkapuhelinnumero. Maddie ei aikaillut hetkeäkään, vaan soitti Chrisille saman tien ja pyysi poikaa käymään.



Illalla Chris sitten saapuikin tapaamaan Maddietä, joka oli koko illan hermoillut tapaamista. Kaksikko haukkui yhteistuumin Kurjenkaulan akan maanrakoon ja Maddie tunsi hetki hetkeltä yhä vain suuremman yhteyden itsensä ja Chrisin välillä.
- Sulla on nätit silmät, Chris sanoi. Poika oli noussut lattialta ja kävellyt istumaan Maddien viereen lattialle ja tuijotteli nyt tämän sinisiä silmiä.
- Kiitos, Maddie kiitti ja tunsi punastuvansa. Ei hän ollut tottunut kehuihin, varsinkaan pojilta.



Maddie tunsi hetki hetkeltä olevansa yhtä vain ihastuneempi Chrisiin ja halusi totta kai tietää tunsiko poika samoin häntä kohtaan. Koska suora kysymys ei tullut kuuloonkaan, aloitti Maddie varovasti flirttailemaan pojan kanssa ja kuinka ollakaan, Chris vastasi siihen silmät kiiluen. Maddie ei voinut uskoa tätä todeksi - hän oli löytänyt itselleen pojan, joka kaikesta päätellen oli kuin olikin kiinnostunut hänestä!



Valitettavasti tälläkin kertaa parin juttutuokio keskeytettiin. Tällä kertaa Maddien huoneeseen pamahti Ilmari, joka ei lainkaan ollut tietoinen tyttärensä seuralaisesta. Vaikka isä poistuikin nopeasti ja pahoitellen tyttärensä huoneesta, päätti Chris lähteä kohti omaa kotiaan. Poika ei kuulemma ihan vielä ollut valmis esittäytymään Maddien vanhemmille, mutta lupasi soittaa Maddielle heti ensi tilassa.



Lassi halusi välttämättä kutsua puutarhakerhon edustajan paikalle arvioimaan perheen puutarhan. Tavoitteena oli totta kai päästä kerhon jäseneksi ja saada vielä kaiken lisäksi se mystinen toivomuskaivo, josta kylillä oltiin jo puhuttu pitkään. Lassin kerrottua tälle miehelle asiansa, mies otti puhelimen kouraansa ja soitti pari kollegaansa paikalle, jotta arviointi tapahtuisi nopeammin.



Ei kulunut kauaa, kun kaksi vakavannäköistä miestä ja yksi alati naureskeleva nainen olivat syynäämässä perheen puutarhaa. Kasvihuone teki loistavan vaikutuksen kaikkiin kolmeen. Kukaan ei ilmeisesti huomannut lainkaan, miten Lassi nyppi samalla rikkaruohoja pois mansikoiden juurelta. Kuvassa näkyvä nainen kehtasi kyllä vielä väittää, että etupihalla olevat kukkaset ovat muka kuolleet! Mitenkä ne nyt olisivat voineet kuolla kun eivät ne ole elossakaan olleet? Harva tekokukka kuolee, mutta ehkä tällä naisella on hieman omituinen käsitys kukista ja niiden elinkaaresta.



Tadaa! Tässä se nyt on, takapihan uusi kaunokainen. Puutarhakerhon jäsenet olivat hyvin tyytyväisiä näkemäänsä, eivätkä kuolleet tekokukatkaan ilmeisesti vaikuttaneet lopulliseen arvosanaan millään tavalla. Toivomuskaivo nököttää nyt visusti tämän perheen takapihalla odottaen sitä hetkeä, kun joku perheenjäsenistä tulee tekemään toiveensa.



Tonykin oli löytänyt itselleen ystävän, joka kaiken lisäksi sattuu olemaan vielä Maddien epävirallisen poikaystävän Chrisin pikkusisko. Valerie Donovan aloitti juuri samassa koulussa veljensä sekä Tonyn ja Maddien kanssa ja päätti heti alkuun hankkia itselleen uusia ystäviä, joista yksi näyttäisi olevan meidän Anthonymme.



Tony johdatti tytön yläkertaan omaan huoneeseensa ja viihdytti tätä kertomalla ehkä maailman surkeimpia vitsejä. Valerie kuitenkin nauroi lähes kippurassa Anthonyn jutuille, ehkä siksi, että ne todella olivat tytöstä hauskoja tai sitten hän vain halusi miellyttää poikaa. Itse olen vakaasti viimeisen vaihtoehdon kannalla, mutta mistäs sitä ikinä tietää, kaikilla meillä on erilainen huumorintaju.



Tony oli ilmeisesti otettu kuultuaan Valerien pitävän hänen vitseistään, joten poika päätti itsekin luoda muutaman kehun vieraalleen. Tiedä vaikka kohta olisi jo näidenkin kahden välillä jotain ystävyyttä syvempää, mutta ei ainakaan vielä tänä iltana. Valerie hipsi parin tunnin kuluttua kotiinsa ja Tony jäi tekemään kotiläksyjään.



Saatuaan läksyt tehtyä, Anthony lähti huoneestaan kohti alakertaa, mutta pysähtyi vastaamaan puhelimeen.
- Anthony Murray, poika sanoi nostettuaan luurin ylös.
- Tääl on Chris, onkohan toi Maddie kotona? Poika luurin toisessa päässä kysyi hieman takellellen.
- Ei se, Tony vastasi, vaikka tiesikin hyvin Maddien olevan kotona alakerrassa, josta tämän ääni tälläkin hetkellä kaikui.
- Ai, no pyydätkö häntä soittamaan kunhan tulee? Chris pyysi ja sulki sitten puhelimen. Tony naurahti ja asetti luurin takaisin paikoilleen. Ihme hyypiöt sitä hänenkin siskolleen soittelevat.



Tony löysi siskonsa television luota, tyttö oli katsomassa suosittua komediasarjaa ja nauraa räkätti tv:ssä olevan pariskunnan toilailujen mukana.
- Tunnetko sä jotain Chrisiä? Tony kysyi puoli huolimattomasti hetken kuluttua.
- Joo, miten niin? Maddie vastasi kääntämättä katsettaan pois televisiosta.
- Ei kun joku sellanen soitti sulle äsken, Anthony kertoi peläten siskonsa raivostuvan. Maddie kuitenkin vain hymyili ja jatkoi ohjelman katsomista, ei hän jaksanut olla veljelleen vihainen. Pääasiahan oli, että Chris oli ylipäänsä soittanut ja halunnut puhua Maddien kanssa!



Näitä kahta ei ainakaan näyttänyt liiemmin häiritsevän, vaikka Rocky olikin poissa. No, ainakin Jakella ja Katyllä on molemmilla omat ruokakupit, ennenhän kolmikko jakoi nämä kaksi. Koirat näyttävät muutenkin olevan tyytyväisiä elämäänsä, kohta pitää varmaan ruveta suunnittelemaan jo seuraavaa pentuetta. Ensin pitäisi kyllä hankkia jostain tyttökoira ja tutustuttaa se Jakeen. No, kaikki ajallaan.

Tässä oli nyt sitten tämä osa. Kommenttia saa ja pitää antaa jos vain jotain tulee mieleen. Toivottavasti tarinan laatu ei ole ainakaan kovin paljon huonontunut tauon vuoksi. Pitkä tämä osa ainakin on, laskujeni mukaan kuvia oli 62, mikä on siis huomattavasti enemmän kuin tässä joskus. Ja kiitos kaikille, jotka ovat vierailleet blogissani, jo yli 5000 sivulatausta! Noniin, mutta antakaapa sitten sitä palautetta, kiitos. :)