Tarina ei enää jatku. Siskoni, Rebecca menehtyi 14.11. Kiitän kaikkia Rebecan puolesta, tiedän että siskoni todella arvosti kaikkia teitä, jotka luitte tarinaa ja tuitte häntä.

Hyvää joulua kaikille,
terveisin Anna

Joo, elikkä rakas siskoni oli sit sitä mieltä, että ei riitä, että laitan tonne viime osaan kommenttia tapahtumista. Ei välttämättä kuulemma tule kaikille ihan selväksi asioiden laita. Eli kopioidaan nyt sit tähän tuo viestini, mikä löytyy siis myös osan 55 kommenteistakin:

Rebecca pyysi josko voisin tulla jotain tänne ilmoittamaan tilanteesta. Lisäksi hän käski mun pyytää teiltä anteeksi, mutta en todellakaan ala sitä tekemään. Kuitenkin, Rebecca on tällä hetkellä sairaalassa, todennäköisesti vielä pitkään, eikä tarina ole aivan heti jatkumassa. Toivottavasti kaikki joita kiinnostaa, lukevat tämän viestin.

t: tarinan kirjoittajan sisko
 

ps. lupauduin myös vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin. En kuitenkaan ala täällä päivystämään 24/7, mut jos joku haluaa jotain kysellä (simsistä tai tarinasta en tiedä sitten yhtikäs mitään) niin vastailen parhaan kykyni mukaan.

Edellinen osa ilmestyi 25 viikkoa sitten. Se on aivan tajuttoman pitkä aika, varsinkin jos mietitään, että alkuperäisellä kirjoitustahdillani osia olisi nyt siis ilmestynyt 25 enemmän. Tosin tarina olisi myös saanut jo päätöksensä mikäli lopetan kun 10. sukupolvi syntyy. Luultavimmin suurin osa teistä tietää, mistä tämä "pienimuotoinen" tauko johtui, joten en ala siitä enää kirjoittamaan. Joka tapauksessa, uusi osa on nyt valmis. Toivon yli kaiken, että edes murto-osa vanhoista lukijoista löytää vielä uudestaan tarinan luo ja jatkaa sen lukemista huolimatta siitä, mitä olen sanonut ja säätänyt tarinan kanssa.



Chelseasta kasvoi suloinen, pusuhuulet omaava pieni nappisilmäinen taapero. Tyttö onkin ensimmäinen sukuun syntynyt suklaasilmä pitkiin aikoihin ja muistuttaa muutenkin huomattavasti äitiään. Huulensa tyttö sentään on perinyt isän puolen suvusta. Chelsean luonnepisteet ovat 5/9/4/4/4 ja horoskooppimerkki on leijona.



Ashleystä kasvoi siskonsa tavoin nätti pieni tyttönen, tummilla hiuksilla ja sinisillä silmillään. Toisin kuin siskonsa, Ashley on perinyt suurimman osan piirteistään isältään aina ihonväriä myöten. Tytön horoskoopiksi tuli kalat ja luonnepisteet ovat tällä neitokaisella 9/3/10/4/9.



Kevinin hiukset tummenivat huomattavasti pojan kasvun myötä. Varmasti platinanvaaleat hiuksetkin olisivat pukeneet poikaa, mutta ruskeat hiukset ovat aivan passelit. Kevin ihasteli silmät suurina omaa huonettaan ja oli varmasti salaa mielensä syvyyksissä iloinen siitä, ettei joudu jakamaan huonetta siskojensa kanssa. Tai ainakin muutaman vuoden päästä on jos ei ihan vielä. Tämä suloinen taapero on horoskoopiltaan vaaka luonnepistein 5/7/4/4/9.



Doriksella oli suuri tarve päästä touhuamaan pienokaistensa kanssa ja päättikin aloittaa pienen leikkituokion jälkeen sanojen opettamisen pojalleen. Kevin oppi nopeasti yksinkertaiset sanat kuten 'äiti' ja 'isi' tehden äidistään hurjan ylpeän ja tyytyväisen. Valitettavasti poika kuitenkin kyllästyi nopeasti pelkkään paikoillaan istumiseen ja siirtyi lego palikoidensa kimppuun äitinsä estelyistä huolimatta.



Tytöillä oli yläkerrassa selvästi hauskempaa kuin Kevinillä alhaalla. Johnny lennätti vuorotellen tyttöjään ilmassa saaden molemmat kikattamaan riemusta ja kinumaan lisää. Tyttöjen harmiksi isän kunto oli päässyt viime aikoina rapistumaan sen verran, ettei tämä kovin kauaa jaksanut nostaa pikkuisiaan ilmaan ja leikki loppui kovin lyhyeen. Johnny päätti lähteä vilpoiseen suihkuun ja jätti tytöt leikkimään keskenään.



Kello läheni kahtatoista, lapset oli saatu kaikki nukkumaan ja myös Doris ja Johnny olivat painuneet pehkuihin. Etsittyään vaimoaan ympäri taloa, Ilmari löysi vihdoin Cassien parvekkeelta. Ilmari, joka oli itse hyvin iloinen peuhattuaan koko illan pikkuisten kanssa, ei lainkaan huomannut vaimonsa alakuloisuutta. Cassietä selvästi painoi jokin.



Ilmari istuutui Cassien viereen ja kaappasi naisen syleilyynsä. Cassie räpytteli kiivaasti silmiään ja teki kaikkensa pitääkseen kyyneleet loitolla. Hän ei haluaisi turhaan huolestuttaa miestään.
- Eikö ole hienoa, me olemme isovanhempia ja saamme katsoa noiden kolmen tenavan kasvamista! Ilmari hehkutti ja suuteli vaimoaan otsalle.
- Onhan se, Cassie totesi, hymyili puoliväkisin ja painautui sitten taas Ilmarin syleilyyn.
- Tiedäthän, että rakastan sinua? Tapahtui mitä tahansa, rakastan sinua aina, Cassie parahti hetken hiljaisuuden jälkeen. Nainen tiesi satuttavansa perhettään tulevilla teoillaan ja teki kaikkensa estääkseen väärinkäsitysten syntymisen. Kukaan, varsinkaan Ilmari, ei saisi luulla syyn olevan heissä. Ei, se oli ainoastaan Cassiessä itsessään ja nainen halusi miehensä ymmärtävän sen.



- Tietysti tiedän höpsö, minäkin rakastan sinua, Ilmari hymyili ja sai kuin saikin vaimonsa vastaamaan hymyyn. Tämä oli ainut asia minkä Cassie halusi kuulla, millään muulla ei ollut väliä. Pari istui vielä hetken paikoillaan silmäillen kirkasta tähtitaivasta, mutta lopulta Ilmari nousi ja ilmoitti menevänsä nukkumaan. Cassie ilmoitti tulevansa kohta perässä ja purskahti sydäntä riipivään itkuun parvekkeen oven sulkeuduttua Ilmarin takana. Naisella meni lähes tunti koota itsensä taas kasaan, mutta lopulta nainen pyyhki kyyneleet pois kasvoiltaan ja asteli sisälle taloon.

 

Cassie asteli hiiren hiljaa Ashleyn ja Chelsean huoneeseen ja peitteli tytöt kehtoihinsa. Nainen oli vähällä herättää tytöt kompastuttuaan lattialla lojuvaan nukkeen, mutta kaikkien onneksi kumpikaan ei herännyt mummin huudahdukseen.
- Antakaa anteeksi, Cassie kuiskasi hiljaa ennen kuin sulki huoneen oven. Nainen ei tiennyt milloin näkisi lapsenlapsensa seuraavan kerran eikä hyvästien sanominen tosiaan ollut helppoa. Aluksi Cassie oli aikeissa vielä vilkaista miestään, muttei lopulta pystynyt ottamaan sitä riskiä, ettei Ilmari vielä olisikaan unessa. Koko suunnitelma menisi piloille jos joku talossa heräisi.



- ..kiitos, Cassie päätti puhelunsa. Nainen oli tilannut itselleen taksin ja laski juuri luurin takaisin paikoilleen, kun Doris yhtäkkiä ilmestyi eteiseen hölmistyneenä näkemästään. Cassie seisoi kahden matkalaukun kanssa paikoillaan kuin tehden lähtöä. Cassie säikähti pahanpäiväisesti tajutessaan vihdoin Doriksen läsnäolon ja koitti kuumeisesti keksiä tilanteelle selitystä.
- Öhm, Doris. Mitä teet jalkeilla tähän aikaan? Cassie kysyi hymyillen ja asettui seisomaan laukkujensa eteen kuin yritellen peitellä niitä.
- Samaa voisin kysyä sinulta, Doris tokaisi ja vilkaisi pikaisesti matkalaukkuja.
- Tuota, kun tilanne on nyt sellainen, että minä. Minun on pakko ikään kuin, tuota, lähteä hetkeksi. Jättää teidät, Cassie raapi päätään ja katseli kattoa puhuessaan.



- Anteeksi mitä? Lähteä, minne? Ja miksi ihmeessä? Doris kysyi kiivastuneena ja Cassie joutui hyssyttelemään naista saadakseen tämän hiljaiseksi.
- Älä herätä koko taloa! Cassie parkaisi, mutta turhaan.
- Vastaa! Mihin olet menossa? Doris vaati saada tietää ja lopulta Cassie tajusi, ettei Doris päästäisi häntä lähtemään kuulematta ensin syytä sille.
- Ystäväni luo, ainakin näin aluksi. Kaikki on niin monimutkaista, en vain jaksa tätä enää, Cassie aloitti huokaisten.
- Älä käsitä Doris väärin, ei tämä johdu teistä. Pelkästään minusta ja menneisyydestäni. Tiedät ehkä joitain asioita siitä, mutta kipeimmät asiat tiedän vain minä itse. Voit kutsua minua pelkuriksi kun juoksen ongelmiani pakoon, tai raukkamaiseksi ja itsekkääksi kun jätän perheeni ja ajattelen vain omaa parastani, mutta et pysty estämään lähtöäni. Ei kukaan pysty.



- Ole kiltti ja kerro Johnnylle ja Ilmarille, ettei syytä huoleen ole. Olen täysin kunnossa ja turvassa, mutta haluan olla yksin. Palaan kyllä jos siltä tuntuu. Ja pidä huolta kolmosista, toivon mukaan heistä kasvaa vahvoja, ainakin vahvempia kuin mumminsa, Cassie kuiskasi viimeiset sanat, nosti laukkunsa ja lähti talosta antamatta Dorikselle tilaisuutta sanoa enää sanaakaan. Doris katseli miten Cassie ojensi laukut taksikuskille ja istuutui auton takapenkille. Nainen tuijotti ulos pihalle vielä kauan sen jälkeen, kun taksi oli kurvannut pois. Miten hän voisi ikinä kertoa miehelleen ja Ilmarille mitä oli tapahtunut? Miten hän pystyisi rikkomaan kahden miehen sydämet?

 

Maattuaan monta tuntia valveilla sängyssään, Doris nousi lopulta ylös ja asteli poikansa huoneeseen huomaten tämän olevan täysin hereillä. Doris nosti pirteän Kevinin pois kehdosta ja kutitteli pikkuistaan miettien samalla miten kertoisi perheelleen Cassien lähdöstä.
- Miksi kaiken pitää Kevin olla näin hankalaa? Doris parahti ja yritti turhaan ajatella asiaa Cassien kannalta. Doris ei hyväksynyt anoppinsa lähtöä lainkaan ja vielä pahemmaksi tilanteen teki se, että Cassie oli sysännyt Dorikselle tehtävän, jonka suorittaminen vaati naiselta suuria henkisiä ponnisteluita. Eikä Doris ollut lainkaan varma siitä, että selviytyisi niistä.



Aamu valkeni nopeasti. Doris oli ehtinyt unohtaa koko Cassie-hässäkän huolehtiessaan koko aamun yksin kolmesta alati kitisevästä ja kinastelevasta taaperosta perheen miesten yhä nukkuessa tyytyväisinä. Doris oli päättänyt antaa tyttöjen syödä aamuvellinsä itse ja keskittyi Kevinin kylvettämiseen alakerrassa. Sisarukset saivat kuitenkin riidan aikaseksi tuttipulloista. Chelsean oma pullo ei kelvannut tytölle ja siskon pullo näytti ilmeisesti paljon houkuttelevammalta. Niinpä tyttö päätti käydä varastamassa Ashleyn tuttipullon itselleen, mutta joutui luovuttamaan pitkän kamppailun jälkeen. Ashley piti pintansa ja sai pitää pullonsa.



Chelsea pillahti itkuun hävittyään tuttipullosodan eikä itkusta ollut tulla loppua. Lopulta Johnny kiiruhti yläkertaan selvittämään mikä tytöllä oli hätänä ja nappasi pikkuisen syliinsä. Johnny, joka oli vasta herännyt ei tiennyt lainkaan mitä huoneessa oli tapahtunut tyttöjen ollessa siellä kahden kesken ja yritti vain saada Chelseaa rauhalliseksi. Lopulta myös Doris saapui paikalle ja hoksasi täyden tuttipullon lelujen keskellä ja tyrkkäsi sen tyttärensä suuhun saaden itkun vihdoin loppumaan. Vanhemmat olivat yhtä mieltä siitä, että tyttöjä ei voisi jättää kahden enää hetkeksikään. Tytöt saisivat täst edes leikkiä alakerrassa Kevinin kanssa, jossa aikuisten olisi helpompi pitää heitä silmällä.



Aurinko oli laskenut jo aikaa sitten ja Johnny nautti virkistävästä suihkusta yläkerrassa vailla huolen häivää. Lauleskellen tuttujen iskelmähittien sävelmiä, mieheen iski äkkiä kammottava tunne. Jokin oli pahasti pielessä, mutta Johnny ei millään keksinyt mikä. Kuivattuaan itsensä ja puettuaan vaatteet takaisin ylleen totuus vihdoin valkeni: Cassietä ei ollut näkynyt koko päivänä. Johnny yritti muistella äitinsä mahdollisia työmatkoja tai muita, muttei pystynyt keksimään yhtä ainutta syytä sille, miksei naista ollut näkynyt kotona koko päivänä. Johnny tunsi hermostuvansa, mitä jos Cassielle oli sattunut jotain?

 

Varmistukseksi Johnny kiersi koko talon läpi vielä kertaalleen ja suuntasi tiensä sitten olohuoneeseen, jossa muu perhe vietti aikaa. Ilmari tuijotti keskittyneesti televisiosta tulevaa visailuohjelmaa ja Doris koetti opettaa Chelseaa kävelemään. Johnny istuutui isänsä viereen sohvalle ja kysyi tiesikö tämä missä Cassie voisi olla.
- Cassie? Ei, en tiedä. Hän oli lähtenyt töihin jo ennen  kuin minä heräsin, Ilmari naureskeli ja keskittyi taas tv-ohjelmaansa huomaamatta lainkaan kuinka huolissaan Johnny oli.



- Mutta eihän äiti ikinä ole viipynyt töissä iltamyöhään! Ainakaan ilmoittamatta. Mitä jos jotai on sattunut? Johnny jatkoi hätääntyneenä. Tämä ei totta vie ollu Cassien tapaista.
- No oletko yrittänyt soittaa äidille? Ilmari kysyi ja käänsi vastahakoisesti katseensa poikaansa.
- En, Johnny vastasi ja tunsi olonsa hölmöksi. Sillähän kaikki olisi totta kai selvinnyt! Ilmari naurahti ja kehotti poikaansa soittamaan Cassielle mikäli naisen poissaolo häntä kerran häiritsi.



Doris, joka oli kuunnellut vain puolella korvalla taustalla käytyä keskustelua, pysähtyi äkisiti paikoilleen kauhusta kankeana. Hän oli kokonaan unohtanut kertoa Johnnylle ja Ilmarille Cassien lähdöstä! Aamupäivän tapahtumien myötä Doris oli unohtanut koko asian, eikä nainen ollut pahemmin kiinnittänyt huomiota Cassien poissaoloon. Hänellä oli ollut kädet täynnä töitä kolmosia hoitaessa, ei hän siinä hätäkässä ollut ehtinyt muistella viime yön tapahtumia lainkaan.



Doris nappasi Chelsean syliinsä ja asteli lähemmäs miestään ja Ilmaria. Molemmat käänsivät katseensa Dorikseen, joka ei tiennyt miten aloittaisi.
- Onko jokin hätänä? Ilmari kysyi nähdessään Doriksen huolestuneen ilmeen.
- Tuota, kun asia on nyt niin, että Cassie lähti eilen. Yöllä. Unohdin kokonaan kertoa teille asiasta, anteeksi, Doris sanoi. Doriksen sanoja seurasi syvä hiljaisuus, jonka aikana molemmat, Johnny sekä Ilmari vain tuijottivat naista yrittäen ymmärtää mitä tämä oli sanonut.
- Siis lähti? Minne? Johnny sai lopulta kysyttyä ja Doris kertoi miehille kaiken minkä muisti Cassien sanoneen.



Kuultuaan Doriksen lyhyen kertomuksen, Johnny ja Ilmari nousivat kumpikin salamaakin nopeammin sohvalta ja ryntäsivät eteiseen puhelimen luo.
- Mutta hän sanoi haluavansa olla yksin ja rauhassa! Doris parahti, mutta kumpikaan miehistä ei ottanut Doriksen sanoja kuuleviin korviinsa. Ei heitä kiinnostanut mitä Cassie oli sanonut rauhassa olemisesta, heidän täytyi saada nainen takaisin kotiin keinolla millä hyvänsä!



Johnny ehti puhelimen luo ensin, näppäili äitinsä matkapuhelinnumeron ja odotti. Lopulta lähes minuutin odottelun kuluttua Cassie vihdoin vastasi puhelimeen.
- Mitä tämä tarkoittaa äiti? Doris sanoi, että olet lähtenyt pysyvästi! Johnny huudahti puhelimeen  ja teki kaikkensa, jottei Ilmari saisi varastettua luuria häneltä.
- Doris varmasti selitti teille kaiken tarpeellisen, Cassie kuiskasi hiljaa ja totesi vielä puhelun loppuun, ettei tosiaan olisi tulossa takaisin. Hän kaipasi nyt tilaa itselleen ja omille ajatuksilleen.
- Et sinä voi noin vain lähteä ja jättää perhettäsi! Johnny alkoi jo menettää hermonsa.
- Kyllä minä voin, olen aikuinen ja päätän itse elämästäni. Teidän on ihan turha yrittää suostutella minua takaisin, olen tehnyt päätökseni. Rakastan teitä aina, Cassie sanoi ja sulki sitten puhelimen.



Ilmari vietti koko loppuillan yrittäen saada vaimoaan kiinni, mutta Cassie oli sulkenut puhelimensa. Lopulta miehen ei auttanut muu kuin hyväksyä tosiasiat. Hänen vaimonsa oli juuri lähtenyt ja jättänyt hänet. Tästä eteenpäin hän eläisi yhdessä poikansa ja tämän perheen kanssa, ilman vaimoaan. Ilmari, joka oli aina ollut sitä mieltä, että vain heikot miehet itkevät, yritti kauan pitää kyyneliä loitolla. Lopulta mies kuitenkin purskahti itkuun ja lopulta itki itsensä uneen.



Johnnyllakaan ei ollut helppoa. Mies yritti kaikin keinoin hyväksyä äitinsä päätöksen, muttei ollut pystynyt ajattelemaan pariin seuraavaan päivään mitään muuta kuin Cassietä ja naisen tekoja. Doris teki kaikkensa antaakseen miehelleen jotain muuta ajateltavaa ja lopulta onnistuikin siinä. Kaksikko oli puhunut lasten hankinnasta jo pitkään. Kolmosten syntymäpäivähän läheni koko ajan ja Doris kaipasi kipeästi uusia pikkuisia hoivattavakseen. Niinpä pari päätti tarttua tuumasta toimeen, ehkä joku kaunis päivä lähitulevaisuudessa Doris synnyttäisi kolmosille sisaruksen tai pari.



Doriksen nukahdettua, Johnny nousi sängystä ja asteli koirien huoneeseen. Kaikki neljä olivat yhä jalkeilla ja varsinkin Katy oli hyvin innoissaan saadessaan vihdoin seuraa muistakin kuin toisista koirista. Kolmosten synnyttyä muu perhe oli tosiaan hieman laiminlyönyt koirien hoitamisen. Aika ei yksinkertaisesti ollut riittänyt. Onneksi kaikki neljä sentään osasivat tehdä tarpeensa ulos eikä asunto ollut täynnä ikäviä lätäköitä. Johnny katseli pitkän aikaa koirien touhua, mutta tajusi samalla, että neljä koiraa yhdessä taloudessa on aivan liian paljon.



Hetkeäkään aikailematta, Johnny soitti paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle ja pyysi miestä noutamaan ensitilassa pois kaksi koiristaan. Lähdön saivat Jake ja Dico. Johnny aivan yllättyi nähdessään poliisiauton kurvaavan talon eteen vain puolen tunnin päästä puhelusta. Mies oli luullut, että kuluisi vähintään vuorokausi ellei parikin, ennen kuin asian eteen tehtäisiin yhtikäs mitään. Koirat lähtivät mieluusti eläinsuojeluvalvojan mukaan, mutta Katy jäi ulvomaan pitkäksi aikaa leikkikaveriensa perään talon kuistille. Johnny istui portailla silitellen pikkukoiraa ja toivoi Jaken ja Dicon saavan itselleen hyvät kodit.

 

Doris ei ollut moksiskaan koirien lähdöstä. Ainoa asia naisen päässä tällä hetkellä oli mahdollinen raskaus. Doris ei olisi millään malttanut istua tiedottomana kotona ja vain odottaa, mutta nainen tiesi hyvin, ettei raskaus näkyisi edes testeissä vielä pariin päivään. Ei siis auttanut muu kuin odottaa. Onneksi päivät sentään kuluivat nopeasti kiitos kolmosten, jotka olivat koko ajan vailla jotain. Ruokaa, huomiota, kuivia vaippoja, leikkikaveria.



Eniten työtä ja päänvaivaa vanhemmilleen aiheutti Kevin, joka oli ollut pienestä pitäen huono nukkumaan. Poika ei olisi millään malttanut rauhoittua illalla kehtoonsa ja heräsi jo parin tunnin päästä nukahtamisen jälkeen pyytämään maitoa. Doris ja Johnny vuorottelivat Kevinin hoitamisen kanssa. Joka toinen yö oli Doriksen vuoro valvoa pojan kanssa, joka toinen yö Johnnyn vuoro. Kello oli lähes kaksi sunnuntaiyönä, kun Doris jälleen heräsi poikansa huoneesta kantautuvaan huutoon ja nousi vastahakoisesti ylös kesken unien ja kiiruhti pojan luo.



Syötettyään pullollisen maitoa pikkuiselleen, Doris sulki Kevinin syleilyynsä ja puheli pojalle rauhoittavasti. Naista ärsytti suuresti nykyinen tilanne, ei hän enää kauaa jaksaisi valvoa öitä Kevinin kanssa ja touhuta päivät kahden energisen tyttärensä kanssa! Vanhemmat olivat yrittäneet kaikkensa saadakseen Kevinin lopettamaan yöheräilyt, mutta turhaan. Mikään ei tuntunut auttavan. Ainoa lohdutus Dorikselle oli tieto siitä, että muutaman päivän päästä Kevin kasvaisi lapseksi, eikä enää valvottaisi muuta perhettä. Siihen asti olisi vain kestettävä.



Doris päätti kokeilla onneaan ja laski Kevinin syömisen jälkeen takaisin kehtoon ja kuinka ollakaan, poika ei alkanut huutamaan ja vaatimaan poispääsyä! Doris katseli hämmästyneenä poikaansa, joka istuskeli tyytyväisenä kehdossa vailla tietoakaan unesta, mutta rauhallisena ja ilmiselvästi tyytyväisenä oloonsa. Hymy kiiri nopeasti Doriksen väsyneille kasvoille ja nainen kiiruhti makuuhuoneeseen jatkamaan uniaan.



Ilmarikin oli vihdoin saanut taas otteen elämästään. Surtuaan Cassien lähtöä ensin monta päivää omissa oloissaan, mies vihdoin kokosi itsensä kasaan ja tajusi, että elämän on jatkuttava. Sitä paitsi kolmoset tarvitsivat vaariaan ja Doris ja Johnny hoitoapua. Ilmarin ilta kuluikin vikkelästi Ashelyn kanssa touhutessa. Tyttö osasi jo puhua, kuten molemmat sisaruksensakin, mutta käveleminen tuotti tälle neidille vielä suuria ongelmia. Loppuillasta Ashley kuitenkin osasi jo ottaa muutaman horjuvan askeleen ilman tukea tai apua.

 

Huolimatta siitä, että Doris oli saanut nukkua suurimman osan yöstään, Johnny löysi seuraavana päivänä naisen pää ruoka-annoksessaan sikeässä unessa. Ensi alkuun Johnny luuli Doriksen pyörtyneen, mutta paniikki laantui nopeasti, kun mies kuuli hiljaista kuorsausta vaimonsa suunnasta. Johnny laski oman lautasensa pöydälle ja tökki Dorista hennosti saaden naisen lopulta heräämään. Doris haukotteli ja nousi venytellen ylös tuolistaan pyyhkien naamaansa Johnnyn ojentamaan paperinpalaan.



Doris oli jo aikeissa lähteä kohti makuuhuonetta ja nukkumaan, kun Johnny vihdoin äkkäsi jotain. Doriksen maha oli kasvanut aivan hirvittävästi! Tähän ei voisi mitenkään olla kuin yksi ainut selitys, Doris oli raskaana. Johnny tuijotti pitkän tovin vaimonsa mahaa ja asetti sitten varovaisesti kätensä sen päälle kuin varmistaakseen, ettei kuvitellut tilannetta.
- Mikset ole kertonut mitään? Johnny ihmetteli ja halasi sitten Dorista.
- Halusin katsoa milloin sinä huomaat sen, Doris naurahti ja suuteli miestään.
- Ei voi olla totta, me saadaan lapsi! Johnny huudahti onnesta soikeana. Tämä oli totta vie paras uutinen pitkään aikaan, perheenlisäys oli enemmän kuin toivottua.



Johnny ei malttanut jatkaa ruokansa syömistä, vaan ryntäsi saman tien yläkertaan hehkuttamaan onneaan isälleen ja tyttärilleen.
- Voi Ashley kulta, sinusta tulee pian isosisko! Johnny selitti ja suukotti tytärtään saaden tämän nauramaan suureen ääneen. Ashley ei tosin vielä ymmärtänyt sanaakaan mitä isä tarkoitti isosiskoksi tulemisella, mutta oli iloinen saadessaan isältään ylimääräisiä suukkoja ja kutitteluja. Ei mennyt kauaa, kun myös Chelsea vaati oman osuutensa huomiosta ja Ilmari päättikin jättää isän ja tyttäret keskenään leikkimään ja iloitsemaan uutisesta.



Tänä iltana juhlittiin paitsi Doriksen raskautta, myös kolmosten syntymäpäiviä. Johnny ja Doris olivat kaiken muun hässäkän keskellä unohtaneet ostaa synttärikakut, joten kasvaminen tapahtuikin siis ilman kakkuja tai sen suurempia juhlia. Ensin kasvoi Kevin, josta tuli mitä suloisin pieni poika! Olen jostain kumman syystä erityisen ihastunut pojan huuliin, ne ovat aivan ihanat.



Veljensä jälkeen uuteen ikävaiheeseen kasvoi Chelsea, jonka huulet nähtävästi kasvavat samaa tahtia kuin muukin tyttö. En vieläkään aivan tiedä, mistä nuo pusuhuulet alunperin ovat sukuun saapuneet, mutta jokaisessa sukupolvessa niitä näyttää löytyvän enemmän tai vähemmän. Chelsea on hyvin kaunis nuori neitonen keltaisessa mekossaan ja pitkissä vaaleissa hiuksissaan.



Nätti on myöskin tämä nuori neiti. Ashley muistuttaa monellakin tavalla siskoaan, mutta loppupeleissä nämä kaksi ovat täysin erinäköiset, mikä on vain hyvä asia. Toivon mukaan kaksikon luonteet ovat edes sen verran samanlaiset, ettei makuuhuoneen jakaminen tuota ongelmia. Ainakaan tähän hätään kumpikaan tytöistä ei ole osoittanut minkäänlaisia merkkejä siitä, etteikö samassa huoneessa nukkuminen tulisi onnistumaan.



Kolmoset päättivät testata vielä samana iltana yhteistä syntymäpäivälahjaansa, jonka Johnny oli käynyt ostamassa aiemmin päivällä. Tämä kylmää vettä suihkuttava vekotin sai kolmikon kirkumaan ja hyppimään ja pomppimaan ympäri takapihaa, eikä edes äkisti alkanut kaatosade saanut laskettua tunnelmaa. Doris ja Johnny seisoivat myös sateessa katsellen lastensa menoa ja iloa. Kumpikin oli sitä mieltä, että onnellisempaa näkyä ei löytyisi mistään. Kun lapset olivat onnellisia, niin olivat myös vanhemmatkin.



Johnny ja Doris antoivat lapsilleen poikkeusluvan valvoa puoleenyöhön asti, olihan tänään sentään heidän syntymäpäivänsä. Lopulta kaikki kolme nukahtivat rättiväsyneinä sänkyihinsä ja peiteltyään lapset, Doris ja Johnny asettuivat alakerran takkahuoneen lämpöön ja tuijottivat hiljaisuuden vallitessa tuleen. Lopulta myös Doris alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä ja huolehdittuaan ensin siitä, ettei takkatuli pääsisi leviämään muualle asuntoon, Johnny nappasi vaimonsa käsivarsilleen ja kantoi jo puoliksi nukkuvan Doriksen sänkyyn.



Doris oli purskahtanut aamulla itkuun vilkuttaessaan koulubussiin ensimmäistä kertaa nousseille lapsilleen. Naisen oli vaikea uskoa sitä, että hänen pienet vauvansa olivat jo isoja lapsia, jotka eivät enää olisi täysin riippuvaisia äidistään ja pärjäisivät jo ilman jatkuvaa silmällä pitoa. Doris tunsi myös suurta tekemisen puutetta nyt kun päivät eivät enää menneet kolmosten kanssa touhutessa. Johnnykin oli päässyt pitkästä aikaa töihin, samoin Ilmari. Doris oli yksin kotona kahden nukkuvan koiran ja häkissään istuvien papukaijojen kanssa. Lopulta nainen suuntasi kasvimaalle kitkemään rikkaruohoja.



Kun lapset vihdoin saapuivat kotiin koulusta, Doris olisi halunnut kuulla Ashleyltä kaiken tämän ensimmäisestä päivästä ja sen monista tapahtumista, mutta tyttö ei ollut lainkaan innostunut raportoimaan äidilleen päivän tapahtumien kulkua. Kevin ja Chelsea olivat painuneet kumpikin päiväunille ja Ashleykin paneutui pian läksyjensä kimppuun, joten Doris tunsi taas jäävänsä yksin.



Doris oli juuri saanut vedettyä yöasun ylleen aikeinaan mennä hetkeksi nukkumaan. Nainen oli tuntenut pieniä supistuksia koko päivän ajan, mutta nyt ne olivat selvästi voimistuneet ja hetken päästä Doris tajusi synnytyksen alkaneen. Johnny ja Ilmari olivat kumpikin yhä töissään, Chelsea ja Kevin nukkumassa ja Ashley yläkerrassa tekemässä läksyjä. Doriksen olisi siis pärjättävä yksin.

Seuraava kysymys kuuluukin, miten Doris selviää? Kuinka monta lasta nainen synnyttää? Tämä kaikki ensi osassa. Toivon syvästi, että tarinan laatu ei ole heikentynyt ainakaan kamalan paljon. Teksti saattaa olla vähän sitä sun tätä, koska en tosiaan ole kirjoittanut mitään tämän tyylistä moneen kuukauteen, mutta toivottavasti kelpaa. Haluan myös kuulla enemmän kuin mielelläni mitä mieltä olette uudesta osasta. Kaikki palaute on siis tervetullutta.

Jälleen kerran on uuden osan aika. Osa koostuu aika lailla tavallisesta perhe-elämästä ilman sen kummempaa draamaa. Kiitos jälleen kerran palautteesta, jota olette antaneet. Arvostan todella mielipiteitänne ja haluan kuulla niitä jatkossakin. No, mutta lukemaan sitten:



Cassie oli jo pitkään yrittänyt saada talon miespuolisia asukkaita korjaamaan rikkinäisen roskanpuristimen, mutta turhaan. Lopulta nainen päätti tarttua toimeen ja korjata puristimen itse. Naisen hyvin alkanut urakka kuitenkin keskeytyi, sillä aivan yhtäkkiä hän tunsi kummallisen tunteen kehossaan. Cassie muisti tunteneensa samoin joskus aiemminkin, muttei millään pystynyt muistamaan milloin.



Lopulta Cassie tajusi mitä oli tapahtumassa. Naisella oli ollut tismalleen samanlainen olo viimeksi silloin, kun hän oli kasvanut teinistä aikuiseksi. Totuus järkytti Cassietä syvästi. Ei hän olisi vielä valmis muuttumaan vanhukseksi! Omasta mielestään nainen oli vielä varsin vetreä ja nuorekas, eivätkä vanhuuden tuomat selkäkivut ja muut vaivat olleet Cassien itsensä mielestä vielä likikään ajankohtaisia.



Kauaa ei Cassie kuitenkaan pystynyt vastustamaan tuota uskomatonta voimaa, joka veti naista kohti vanhuutta. Hetkessä nainen oli muuttunut täysin uudenlaiseksi naiseksi. Suurimman muutoksen koki naisen vartalon lisäksi tämän nenä, josta tuli hyvin kummallinen. Mutta emme anna sen häiritä, Cassiehän on mitä kaunein vanhus! Nainen oli hyvin peloissaan siitä, miten Ilmari mahtaisi suhtautua uuteen vaimoonsa ja yrittikin vältellä muiden tapaamista niin pitkään kuin oli mahdollista.



Kauaa ei Cassie kuitenkaan onnistunut piilottelemaan itseään, sillä Ilmari pamahti juuri sopivasti keittiöön Cassien tehdessä lähtöä sieltä. Tajuttuaan, että tuo nainen baaritiskin luona todella oli hänen vaimonsa, Ilmari onnitteli tätä syntymäpäivän johdosta ja suuteli vaimoaan. Cassie oli lähes itkun partaalla - nainen oli niin onnellinen tajuttuaan, ettei Ilmari hävennyt häntä, että mies rakasti häntä yhä riippumatta siitä, että hän oli juuri kasvanut kurttuiseksi vanhukseksi.



Tälläkin kaksikolla näyttää pyyhkivän ilmeisen hyvin. Hauskanpito ja eritoten yhdessä olo onkin näille kahdelle hyvin tärkeää. Keinut olivat lojuneet pihalla pitkään täysin tyhjänpanttina, joten Doris ja Johnny olivat päättäneet kokeilla vieläkö ne toimivat. Nauru kaikui sisälle taloon asti Doriksen antaessa miehelleen vauhtia ja hetken kuluttua molemmat makasivat selällään maassa tähtiä tuijotellen. Oli ollut todellinen onnenpäivä, kun Johnny oli sattumalta törmännyt Dorikseen tämän postinkantoreissulla. Kaksikkohan on kuin luotu toisilleen!



Myöhemmin illalla Doris katseli itseään peilistä lämpimän veden valuessa porealtaaseen. Tarkistettuaan, ettei kasvoihin ollut ilmaantunut finnejä tai muita, nainen siirtyi tuijottamaan vatsaansa. Hän oli kärsinyt viime päivät aivan kamalista aamupahoinvoinneista, eikä voinut olla ajattelematta, että ehkä syy näihin kohtauksiin oli pienen pieni vauva. Nainen oli näkevinään pienen kummun mahassaan, mutta tajusi nopeasti, että se oli saattanut olla siinä aina. Vielä ei ainakaan pitäisi mainita asiasta muille, ei edes Johnnylle.



Dicosta oli muodostunut varsinainen suursyömäri. Koira oli jatkuvasti ruokakipon luona ahmimassa raksuja suuhunsa. Gina seuraili pentunsa touhuja usein sivummalta ja piti kyllä huolen siitä, että talon kaksi muuta koiraa antoivat pikkuisen syödä rauhassa. Ginan äidinvaistot olivat ilmeisesti palanneet. Vielä vähän aikaa sitten emoa ei Dicon touhut kiinnostaneet lainkaan, mutta nyt pentu näyttäisi taas olevan äidilleen henki ja elämä. Parempi näin, totta kai.



Samana päivänä vietettiin vielä Katyn syntymäpäiviä. Koira kasvoi Cassien tapaan vanhukseksi ja sai ylleen uuden, harmahtavan turkin. Katyllä olisi nyt vihdoin oikeus vain loikoilla ja olla päivät pitkät. Ei sillä, että koira olisi ikinä mitään tehnyt tai saanut aikaan. Tai no, onhan kolmen suloisen pennun maailmaan saattaminen jo jonkinlainen suoritus. Tässä talossa ei ole kyllä yhdenkään lemmikin tarvinnut käydä töissä, rahatilanne ei ole milloinkaan ollut niin tiukilla.



Johnny oli jo lähtenyt töihin, kun Doris aamulla heräsi auringon paisteeseen. Nainen tajusi saman tien, että jokin oli nyt hullusti. Sängystä nouseminen oli huomattavasti hankalampaa kuin ennen. Doris henkäisi hiljaa ja käänsi sitten katseensa mahaansa, joka oli kasvanut aivan valtavasti. Ajatukset alkoivat vilistä naisen päässä, kun tämä kävi läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Lopulta nainen myönsi itselleen tosiasian - hän oli raskaana. Johnny ja Doris saisivat vauvan!



Doris käveli ajatuksissaan tuttuun tapaan kohti olohuonetta, jossa Lassi jo katseli televisiota pyjama yllään.
- Huomenta päivänsäde, Lassi tervehti Dorista hymyillen. Vanhetessaan miehelle oli tullut oikeastaan kovin hellyttävä tapa kutsua talon naispuolisia asukkaita päivänsäteiksi, auringoiksi ja ties miksi.
- Huomenta vain, Doris vastasi ja istuutui Lassin viereen sohvalle.
- Mitä minun vanhat silmäni näkevätkään? Oletko sinä Doris pieni raskaana? Lassi kysyi innoissaan ja sai Doriksen naurahtamaan.
- Taidanpa olla, Doris sanoi hymyillen leveästi.
- Koita sitten saada se pikkuinen äkkiä ulos, haluan ehdottomasti nähdä vielä hänet, Lassi sanoi ja sai samalla Doriksen ilmeen vakavoitumaan. Lassi tarkoitti puheillaan mitä ilmeisimmin sitä, ettei miehellä olisi enää kovinkaan paljon aikaa jäljellä. Oli surullista ajatella, ettei mies ehkä ikinä näkisi ottotyttärensä lapsenlapsia.



Illemmalla Doris istuskeli takkahuoneessa odottaen Johnnyn saapumista. Kansanedustajana miehellä oli pitkät ja rankat työpäivät, mutta Doris oli päättänyt olla valittamatta niistä. Mikäli Johnny itse halusi luoda uraa politiikan parissa, Doriksella ei olisi asiaan mitään sanomista. Illan pimetessä Doris päätti sytyttää takkaan tulen ja istuutui sitten takaisin sohvalle tulta tuijottaen käsi mahan päällä. Nainen oli jo aivan varma siitä, että pienokainen osasi potkia.



Vihdoin ja viimein talon toisesta päästä alkoi kuulua iloista puheensorinaa, Cassie ja Johnny olivat palanneet yhteisellä kimppakyydillä kotiin.
- Huhuu, kulta! Missä sinä olet? Johnny huuteli Dorista eteisestä ja riensi sitten pikaisesti vaimonsa luo Doriksen vastattua kutsuun.
- Ihmettelin jo minne sinä-, Johnny aloitti, mutta seisahtui sitten paikoilleen niin pikaisesti, että miehen perässä astellut Cassie oli törmätä poikaansa.
- Oletko sinä? Ollaanko me? Johnny kysyi silmät suurina tuijottaen vuoroin vaimonsa mahaa ja vuoroin tämän silmiä.
- Herttinen sentään! Minusta tulee mummi! Cassie kiljaisi ilosta ja halasi sitten poikaansa takaapäin. Johnny karisti kuitenkin itsensä nopeasti irti Cassien otteesta ja ryntäsi Doriksen luo. Seuraavan vartin Doris saikin seistä paikoillaan Cassien ja Johnnyn taputellessa naisen mahaa ja jutellessa sille. Tämä oli tosiaankin ilouutinen!



Toivuttuaan ensimmäisen lapsenlapsen aiheuttamasta huumasta, Cassie ryntäsi maalaustelineensä luo ja antoi siveltimien laulaa. Nainen nukkui vain muutaman tunnin yöunet ja palasi ennen auringon nousua viimeistelemään taulun.
- No, toivottavasti lapsi on tyttö, nainen tokaisi katsellessaan valmista työtään. Kyllähän tuo nyt pojankin huoneessa menisi, vaikka ehkä onkin hieman tyttömäinen. Doris ja Johnny olivat kovin kiitollisia taulusta ja lupasivat ehdottomasti ripustaa sen tulevan pienokaisen huoneen seinälle kunhan lapsi ensin syntyisi.



Lassi oli juuri aikeissa kastella viittä vaille kypsyneet vihannekset, kun mies yhtäkkiä kuuli aavemaista ja lipuvaa ääntä takaa. Lassi kangistui paikoilleen, eikä suostunut kääntymään ympäri, mies tiesi mitä oli tapahtumassa. Hitaasti, mutta varmasti Viikatemies lipui kohti Lassia ja leijui hetken kuluttua aivan tämän nenän edessä.



- Hyvää päivää Lassi, olen tullut hakemaan sinut vaimosi luo, Viikatemies aloitti kovalla, julmalla äänellään selaillen samalla joitain papereita.
- Mutta minä en tahdo lähteä mukaasi! En tahdo, Lassi vastusteli karjuen kovaan ääneen.
- Sinulla ei ole mies hyvä vaihtoehtoja, katso, tiimalasi kertoo sinulle kaiken. Olet tullut tiesi päähän, nyt ole kiltti ja lähde mukaani, en haluaisi pakottaa sinua, Viikatemies jatkoi ja taikoi ilmasta itselleen suuren tiimalasin.
- Käännä se ympäri, minä haluan elää! Lassi jatkoi, mutta turhaan. Lopulta miehen ei auttanut kuin alistua Viikatemiehen tahtoon ja lähteä tämän mukaan. Kyyneleet valuivat Lassin poskia pitkin, kun hän katseli vielä viimeisen kerran taloa ja mietti niitä kaikkia, jotka siellä asuivat. Lassi ei saisi ikinä tilaisuutta tuntea Johnnyn ja Doriksen lapsia.



Doris oli juuri hakenut päivän postin, kun Katy yhtäkkiä ryntäsi ulos ulvoen ja vinkuen. Hätääntynyt Doris ei kyennyt ymmärtämään mikä koiralla oli ja yritettyään turhaan ensin rauhoittaa Katya, nainen seurasi koiraa kohti kasvihuonetta ja löysi sieltä Lassin hautakiven. Doris parahti kauhusta ja Katy jatkoi ulvomistaan. Nainen ei tiennyt lainkaan miten kertoisi uutiset muulle perheelle. Cassie ja Johnny olivat vielä töissä, joten naisen oli pakko aloittaa Ilmarista.



Doris oli koonnut itselleen ja miehelleen illallisannokset jääkaapista löytyneistä tähteistä ja ruokailun puolivälissä Doris kertoi Johnnylle Lassin poismenosta. Johnny parahti itkuun ja sulkeutui sitten vaimonsa syleilyyn. Lassi oli aina ollut Johnnylle kuin oikea isoisä, vaikka he eivät verisukua olleetkaan. Johnny tiesi kuitenkin, että suru helpottaisi nopeasti, ei hänellä olisi aikaa miettiä Lassia tai muita sukulaisia, jotka olivat poistuneet muun perheen keskuudesta. He saisivat kohta esikoisensa, jonka kanssa mies oli päättänyt viettää niin paljon aikaa kuin oli ikinä vain mahdollista.



Doris oli pyytänyt Ilmaria kertomaan suru-uutiset vaimolleen, joka ei ollut millään uskoa miestään. Cassien mielestä Lassi oli vasta eilen ollut vielä kovin elämäniloinen ja terve vanhus. Pakostakin nainen mietti, että mikäli kuolema voisi tosiaan tulla noinkin yllättäen, hän saattaisi itsekin kuolla minä hetkenä tahansa.
- Olen niin pahoillani kulta, Ilmari sanoi vielä kertaalleen ja halasi sitten Cassieta pitkään. Lassi oli aina ollut tärkeä Cassielle.



Varhain seuraavana aamuna Doris heräsi koviin supistuksiin ja tajusi lapsen syntyvän nyt. Nainen kiljui ja piteli mahaansa tuskissaan saaden kylpyhuoneessa olleen Johnnyn ryntäämään paikalle. Tässä sitä nyt ollaan, kohta on kahdeksas sukupolvi täällä!



Johnny seisoi kauhistuneena huoneen perällä yrittäen jotenkin edes helpottaa vaimonsa tuskia, muttei onnistunut muuta kuin sanomaan pari onnetonta sanaa, jotka saivat Doriksen vain hermostumaan lisää. Hetken kuluttua mies kuuli pihalta auton tööttäyksen, hänen kimppakyytinsä oli saapunut. Johnny oli pitkään kahden vaiheilla, lähtisikö hän töihin vai ei. Tänään oli tarkoitus päättää lopullisesti roskapussien muovipitoisuuden määrästä, joten tärkeään kokoukseen olisi siis oikeastaan pakko osallistua. Samassa Cassie ryntäsi alakertaan Doriksen tueksi, eikä Johnny nähnyt enää mitään esteitä olla lähtemättä töihinsä. Ei, Johnny. Ei näin.



Doris oli huutanut lähes vartin miehensä perään tajuttuaan Johnnyn lähteneen, mutta viha ja suru miestä kohtaan katosivat nopeasti, kun tämä pieni tyttö vihdoin lepäsi äitinsä sylissä. Tyttö näyttäisi olevan täysi kopio äidistään - vaaleat hiukset ja ruskeat silmät. Tähän sukuun ei olekaan monia ruskeasilmäisiä lapsia siunautunut. Koska isä ei ollut paikalla, päätti Doris ottaa täyden valtuuden tytön nimen päättämisessä ja lopulta kertoi Cassielle tyttärensä olevan Chelsea.



Doris oli juuri ojentanut pikkuisen tyttärensä Cassielle, kun alkoi taas tapahtua. Synnytys ei ollutkaan vielä ohi, mahassa oli vielä toinenkin lapsi, joka pyrki ulos päivänvaloon. Tämäkin pieni suloisuus on tyttö, mutta peri taas geeninsä isältään. Ainakaan ei tarvitse pelätä, että lapset ovat kaikki aivan tismalleen toistensa kaltaisia. Tyttö sai nimekseen Ashley.



Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän. Chelsea ja Ashley saivat nimittäin vielä pikkuruisen veljen itselleen. Tämä suloinen vauva peri isänsä silmät ja äitinsä hiustenvärin. Ashleyn ja Chelsean nimet olivat tulleet Doriksen mieleen helposti, mutta pojan nimen keksimiseen nainen käyttikin rutkasti enemmän aikaa. Lopulta nainen keksi sopivan nimen ja pojasta tuli Kevin.



Synnytyksestä aivan uupunut Doris jätti kolmoset mummin hoitoon ja painui takaisin pehkuihin. Tytöt saivat itselleen yhden yläkerran huoneista ja Kevin taas alakerran tyhjän makuuhuoneen. Cassie ei olisi millään malttanut antaa pikkuisten nukkua, vaan oli jatkuvasti leikkimässä näiden kanssa. Kuullessaan Kevinin itkevän alakerrassa, Cassie tunsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olevansa täysin tietämätön siitä mitä pitäisi tehdä. Lopulta nainen asetti Chelsean takaisin kehtoonsa ja ryntäsi alakertaan katsomaan mikä hätä pojalla oli. Onneksi tytöt nukahtivat kumpikin omiin kehtoihinsa, sillä Cassie olisi tosiaan ollut hätää kärsimässä jos kaikki kolme olisivat itkeneet yhtä aikaa.



Vihdoin koitti tämä kauan odotettu päivä. Dico kasvoi aikuiseksi koiraksi! Koira muistuttaa ruumiinrakenteeltaan ehdottomasti äitiään, mutta peri lähes täysin isänsä turkin värit. Kaiken kaikkiaan koirasta kasvoi varsin suloinen tapaus. Eräänä päivänä näemme sitten millaisia jälkeläisiä Dico tulevan puolisonsa kanssa saa. Siihen menee kuitenkin vielä aikaa, nyt keskitymme huolehtimaan simvauvoista.



Nukuttuaan muutaman tunnin unet, Doris päätti rentoutua joogan avulla. Lapset olivat kaikki nukkumassa tyytyväisinä ja Cassie valppaana mikäli joku kolmikosta heräisi. Doris puki ylleen jumppavaatteensa ja siirtyi takkahuoneen rauhaan ja aloitti joogansa. Viime kerrasta oli tosiaan jo aikaa ja naiselta menikin hetki ihan vain muistellessa miten liikkeet oikein kuului tehdä. Samalla Doriksen ajatuksiin palasi Johnnyn töihin lähtö. Millainen mies tosissaan jättää juuri synnyttämässä olevan naisensa yksin ja painuu töihin?



Dico ei pitänyt lainkaan siitä, että Jake tai Katy yrittivät nuuhkia tai leikkiä Ginan kanssa. Koirasta oli tullut hyvin suojeleva emoaan kohtaan ja olikin vähällä, ettei Dico käynyt Katyn kimppuun tämän vain viattomasti haistellessa Ginaa. Jake katseli tilannetta sivummalta ja oli taas omalta osaltaan valmis puolustamaan omaa emoaan, mikäli tarve vaatisi. Olen aivan varma, että Jake ja Dico tulevat vielä joskus ottamaan yhteen, pahasti.



Johnny palasi kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja saatuaan puvun pois päältään, mies ryntäsi alakerran toiseen makuuhuoneeseen ja löysi sieltä kehdossaan nukkuvan Kevinin. Mies hymyili itsekseen ja silitteli poikansa päätä jutellen tälle niitä näitä. Hetken kuluttua Cassie saapui huoneeseen ja kehotti poikaansa etsimään Doriksen käsiinsä ja pyytämään tältä anteeksi. Johnny oli aivan ymmällään.  Missä kohtaa hän oli tehnyt väärin?



Cassie ohjasi Johnnyn takkahuoneeseen, josta Doris löytyikin. Johnny käveli naisen luo ja yskäisi pari kertaa osoittaakseen olevansa paikalla.
- Tuota noin. Me tai siis sinä synnytit meille kauniin pojan, Johnny aloitti päätään raapien. Mies ei tiennyt lainkaan mitä olisi sanonut, eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että Doris oli kuin ei olisi huomannut miehensä tuloa.
- Täytyy varmaan vielä hankkia pojalle sisko seuraksi, Johnny naurahti ja kysyi sitten minkä nimen Doris oli pikkuiselle antanut.
- Poika on Kevin ja yläkerrassa olevat tytöt ovat Chelsea ja Ashley, Doris tokaisi ja suoristautui sitten.
- Mitä? Ai, no hienoa, Johnny mutisi hiljaa ja yritti peittää hämmästystään. Mies oli tosiaan täysin pihalla siitä mitä talossa oli viime tuntien aikana tapahtunut.



- Joo, onhan se. Minä synnytän sinulle kolme kappaletta lapsia ja sinä katsot parhaaksi painua töihin! Doris ärähti vihdoin ja päätti puhua saman tien suunsa puhtaaksi.
- Anna anteeksi kulta, en ajatellut järkevästi. Mutta kyllähän sinä tiedät, että työt vievät paljon aikaani enkä voi sille mitään, Johnny yritti selitellä, mutta sai Doriksen vain suuttumaan enemmän.
- Sinä ja sinun työsi! Ajatteletko ikinä mitään muuta? Doris huusi ja oli aikeissa lähteä yläkertaan, kun Johnny pysäytti vaimonsa.
- Kulta rakas, lupaan, että jatkossa jätän työt vähemmälle. Sinä ja lapset olette nyt minulle kaikki kaikessa. Voin vaikka soittaa eduskuntaan saman tien ja sopia lomapäivistä, jotta saan olla teidän kanssanne, Johnny yritti saada Dorista leppymään ja lopulta onnistuikin siinä.



- Kiitos, Doris henkäisi ja heittäytyi sitten miehensä kaulaan. Pitkän halaustuokion jälkeen nainen tarttui Johnnya kädestä ja johdatti miehen yläkertaan katsomaan tyttöjä, jotka nukkuivat yhä vain tyytyväisinä kehdoissaan. Vanhemmat tuijottivat lapsiaan hymyillen ja onneissaan. Heillä oli kaikki hyvin, he olivat saaneet toisensa ja kolme suloista lasta. Voi olla, että hymy hyytyy viimeistään siinä kohtaa kun muksut kasvavat taaperoiksi ja vaativat enemmän ja enemmän vaivaa ja huolenpitoa.



Johnny pääsi vielä samana iltana harjoittelemaan vaipan vaihtoa. Doris oli samaan aikaan ruokkimassa Ashleytä ja Cassie leikitti olohuoneessa Chelseytä. Vauvat ovat yllättävän helppohoitoisia tapauksia. Suurimman osan päivästä lapset toki vielä nukkuivat tai loikoilevat kehdossaan, mutta ollessaan hereillä lapset lähinnä halusivat kierrellä aikuisten sylissä ympäri taloa. Toki tämäkin varmasti käy ajan mittaa rankaksi, mutta parempi näin, kuin että kaikki kolme huutaisivat kilpaa eikä missään asennossa tai paikassa olisi hyvä olla.



Cassie oli juuri ruokkimassa Chelseytä, kun Ilmari pamahti keittiöön ja alkoi pyöriä vimmatusti. Cassie katseli ihmeissään miehensä touhuja, mutta käsitti pian mitä oli tapahtumassa. Hänen rakkaasta aviomiehestään tulisi niin ikään vanhus. Cassie tunsi suurta helpotusta, hän ei olisi enää kaukaa talon ainut virallinen vanhus!



Ja näin Ilmaristakin kasvoi vanhus. Mies ei ole, miten sen nyt sanoisi, mitenkään kovin kiltin näköinen vanha mies. Ei tuossa mitään kun mies hymyilee, mutta perusilme on lähinnä pelottava. Kapeat, mutta pitkät huulet, suuri nenä ja kulmakarvat saavat Ilmarin näyttämään siltä, kuin mies olisi aina vihainen ja kärttyinen.



Cassie kipitti nopeasti miehensä luo sohvalle ja pari keskittyikin seuraavien tuntien ajan ainoastaan toisiinsa. Ilmari ja Cassie olivat ikionnellisia siitä, että olivat yhä onnellisesti yhdessä. He olivat kokeneet yhdessä paljon eri asioita - lapsen kuolema, ainaiset perheriidat ja Cassien masennus eivät suinkaan olleet niitä helpoimpia ja onnellisimpia. Kaksikko toivoi vilpittömästi Johnnylle ja Dorikselle parempaa onnea, kuin heillä itsellään oli suhteen alkuvaiheessa ollut.



Lapset oli jätetty tällä kertaa Ilmarin hoiviin ja muut kolme aikuista olivat painelleet kukin omia aikojaan saunan lämpöön.
- Huomenna on sitten vauvojen syntymäpäivä. Aiotteko järjestää juhlat? Cassie kysyi ja heitti lisää vettä kiukaalle.
- Ei tässä nyt ehdi mitään juhlia enää järjestää, sitä paitsi Doriskin sai varmasti ihan riittävästi minun sukulaisistani niissä häissä, Johnny naurahti.
- Äläs nyt Johnny, minähän tulin vallan mainiosti toimeen sisarustesi kanssa! Doris totesi hymyillen ja suikkasi suukon miehensä poskelle.
- Juhlitaan sitten ihan vain perheen kesken, Cassie sanoi. Oikeastaan näin oli naisen mielestä parempi. Hän ei kaipaisi nyt puolta sukua pällistelemään itseään. Ilmeisesti nainen ei vieläkään ole täysin sinut uuden ulkonäkönsä ja ikänsä kanssa.



Doris, joka oli jo täysin kyllästynyt kökkimään kotona kaiket päivät, oli päättänyt lähteä käymään työpaikallaan. Johnny ja Cassie jäivät hoitamaan kolmosia ja pitämään taloa pystyssä. Tiedä sitten vaistosivatko pikkuiset jotenkin äidin poissaolon vai missä kiikasti, sillä kaikki kolme olivat kovin levottomia koko päivän. Ashleykin, joka harvoin itki muuta kuin nälkäänsä, kitisi jatkuvasti loikoillessaan mummin sylissä, eikä Kevin pitänyt lainkaan isän leikeistä.



Lapset piristyivät kaikki saman tien, kun äiti palasi kotiin ja otti pienokaiset huomaansa. Johnny ei voinut olla ihmettelemättä mistä moinen käytös johtui, muttei viitsinyt puuttua asiaan sen enempää. Sen sijaan mies seurasi sivusta, kun äiti vei Ashleyn täytekakun luo ja auttoi pienokaista puhaltamaan kynttilät sammuksiin.



Hetken kuluttua roolit vaihtuivat ja Doris sai toimia katsojana. Chelsea katseli kiinnostuneena kakun päällä palavia kynttilöitä ja yritti kerran jos toisenkin napata niistä kiinni. Onneksi tarkkaavainen Johnny huomasi tyttärensä aikeet hyvissä ajoin eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan. Kynttilät sammuivat onnellisesti Doriksen hurraa huutojen saattelemina.



Viimeisenä oman kakun luo pääsi äidin sylissä kiltisti makaava Kevin. Poika oli puoliksi unessa Doriksen puhaltaessa kynttilät sammuksiin ja nukahtikin lopulta äitinsä syliin kasvettuaan ensin taaperoksi. Nyt jäämmekin sitten jännittämään millaisia taaperoita kolmosista kasvoi.

Tähän osaan en siis laita enää kuvia kolmosista, saatte "jännittää" asiaa vielä viikon/pari. Riippuu nyt sitten ihan omasta aikataulustani, että saanko seuraavan osan valmiiksi ensi sunnuntaiksi. Mitään en mene lupaamaan, en suuntaan enkä toiseen. Palautetta ja kommenttia saa jälleen kerran antaa, kiitoksia jo etukäteen.

Viime osan lopussa valittelin, kun en meinannut millään saada yhteyttä postinkantaja Dorikseen. Kiitos kaikille, jotka autoitte minua asian suhteen, juttu on onneksi ratkennut. Kiitos myös palautteesta, jota annoitte. Tässä osassa tapahtuu jotain ehkä vähän odottamatonta, mutta oikeastaan kaikki se johtui vain omasta turhautumisestani yliopistoon. Lukekaahan sitten ja muistakaa kommentoida!



- Kyllä sä varmaan tiedät, etten mä oikeasti halunnut missään kohtaa satuttaa sua, Oliver aloitti selittämisensä. Miehen oli hyvin vaikea muotoilla sanansa oikein. Hän tiesi, että yksikin väärä sana tai edes äänensävy saattaisi pilata koko keskustelun.
- Vähän on vaikea uskoa, Johnny vastasi kylmästi.
- Et säkään voi olla niin tyhmä ettet olis tiennyt loukkaavasi mua, Johnny jatkoi ja tuijotti veljeään syvälle silmiin.
- Anna anteeksi Johnny. Mä, mä en tiedä minkä takia mä menin tekemään sen, Oliver painoi päänsä alas ja tuijotti käsiään.



- Vanha viidakon lakikin jo sanoo sen, ettei veljen tyttöystävään kosketa! Johnny ei enää pystynyt pidättelemään itseään ja huusi sanansa päin Oliverin naamaa. Oliver istui hetken hiljaa paikoillaan, mutta nousi sitten ylös. Jos tämä kerran olisi se tapa, millä Johnny haluaisi asiat selvittää niin olkoon sitten.
- Minkä mä sille voin, että sun naises halus mieluummin mut! Oliver naurahti ja käveli muutaman askeleen edes takaisin.
- Anteeks mitä? Johnny kysyi silmät vihaa tihkuen.
- Kuulit kyllä, Oliver tokaisi ja käänsi selkänsä. Ei tästäkään keskustelusta ollut tullut yhtikäs mitään. Johnny ei selvästikään ole vielä valmis sovintoon, eikä Oliver aikonut näyttää aivan täydeltä luuserilta veljensä edessä.



- Sä tulet ja haluat jutella. Selität jotain olematonta siitä, ettet halunnut loukata ja pyydät anteeksi. Sitten sä alat puolustamaan tekoasi mustamaalaamalla mua ja kaiken lisäksi sä sanot, että kaikki syy löytyy Siennasta! Johnny oli noussut veljensä tavoin ylös sohvalta ja tuijotti Oliveria nyt halveksuen.
- Itse sä et halua mitään sovintoa aikaiseksi! Oliver huudahti ja kääntyi jälleen kohtaamaan veljensä katseen.
- Sovitaan sitten niin. Mulle on ihan sama Oliver mitä sä elämälläs teet. Pidä Sienna, ota siihen vielä Keirakin mukaan ja elä onnellisesti. Kunhan jätät mut kaiken ulkopuolelle, Johnny tokaisi vielä ja lähti sitten ulos talosta tuulettumaan viileään iltaan.



Maddie heräsi seuraavana aamuna täynnä tarmoa. Vielä samana iltana hän ja Tony suorittaisivat ensimmäisen loppukokeensa ja saisivat tietää miten hyvin olivat pärjänneet kuluneen lukukauden aikana. Maddiellä oli tosin vahva uskomus siitä, että ainakin hän itse selvittäisi kokeen kunnialla ja saisi siitä hyvän arvosanan. Nainen oli joutunut ikäväkseen todistamaan veljiensä eilistä sanaharkkaa ja oli miettinyt asiaa vielä yömyöhäänkin. Nainen ei yksinkertaisesti voinut käsittää sitä, mitä hänen perheelleen ja koko suvulleen oli tapahtumassa. Jokainenhan on tätä nykyä riidoissa jonkun kanssa.



Aamulla Johnny vihdoin sai urkittua Doriksen puhelinnumeron ja soitettua naiselle. Doris suostui empimättä Johnnyn kutsuun ja saapui vajaa tunnin päästä koputtamaan talon ulko-ovea. Toby avasi naiselle oven ja johdatti hänet sitten yläkertaan Johnnyn huoneeseen, missä hermostunut mies jo odottelikin. Ensi töikseen Johnny pamautti naiselle kuinka upealta hän tänään näyttääkään. Ilmeisesti Doris ei kuitenkaan ollut asiasta samaa mieltä, sillä kiitoksen sijaan nainen tyytyi vain luomaan Johnnyyn tutkivan katseen.



Doris ja Johnny olivat rupatelleet niitä näitä jo hyvän tovin ja yhtäkkiä mies tunsi suurta tarvetta halata naista. Johnnyllä ei ollut mitään ajatusta siitä halusiko Doris pysytellä vain hänen ystävänään vai edetä pitemmälle. Lopulta mies kuitenkin rohkaisi mielensä ja rutisti Doriksen tiukkaan halaukseen silläkin uhalla, että tulisi torjutuksi. Johnny odotti lähes kauhun vallassa pari seuraavaa sekuntia, mutta tunsi sitten pian Doriksen kädet niskassaan. Nainen ei ollut pannut pahakseen halausta!



Halauksen jälkeen Doris päätti kuitenkin tehdä selväksi muutaman asian. Hän ei haluaisi seurustella Johnnyn kanssa ennen kuin mies olisi valmistunut yliopistolta ja kasvanut virallisesti aikuiseksi. Johnny ymmärsi Doriksen näkökannan, mutta vaati silti saada naiselta kunnon suudelman vielä hyvästiksi. Lopulta Doris lähti takaisin kohti kotiaan, seuraavan kerran kun he tapaisivat, he olisivat ystäviä, eivät enempää.



Myöhään illalla Maddie ja Anthony palasivat takaisin kotiin. Maddien loppukoe oli mennyt juuri niin hyvin kuin nainen oli aavistellutkin, mutta Johnny taas pysytteli kumman hiljaisena koko loppu illan, eikä suostunut kertomaan omista arvosanoistaan mitään. Tosi asia oli se, että mies oli vain niukin naukin päässyt läpi kokeesta eikä halunnut yksinkertaisesti tuottaa muille pettymystä. Hän ei enää saisi petrattua niin paljon, että voisi saada laudaturin lopulliseksi arvosanakseen. Mielessään Tony ajatteli koko suvun vain häpeävän häntä, jos kaikki saisivat tietää.



Maddie joutui nukkumaan seuraavan yön veljensä huoneessa, sillä Tony oli linnoittautunut kaksoissiskonsa huoneeseen, tietokoneen ääreen. Maddie oli tehnyt kaikkensa saadakseen Tonyn pois huoneestaan, mutta oli kahden tunnin aherruksen jälkeen joutunut luovuttamaan. Nainen oli käyttänyt kaikki voimansa ja sanavarastosta löytyvät sanat saadakseen Anthonyn lähtemään, mutta turhaan - mies ei ollut kiinnittänyt siskoonsa mitään huomiota. Ilmeisesti Tony purki huonoista arvosanoista johtuvaa oloaan tietokonepeleihin.



Niin siinä sitten kävi, että Leslie, Toby ja Luke päättivät nelivuotisen yliopistoaikansa eräänä kylmänä kevätpäivänä. Maddie ei voinut uskoa olevansa tästä päivästä lähtien talon ainut nainen - kaikki kotityöthän kasautuisivat aivan varmasti hänelle! Yleisen halaustuokion jälkeen yksi toisensa jälkeen kuudennen sukupolven edustajat soittivat itselleen taksit ja lähtivät.



Ensimmäisenä aikuiseksi kasvoi Toby, joka on yhä hyvin komea, ohuthuulinen herra. Mies löytää aivan varmasti itselleen mitä upeimman vaimon ja perustaa tämän kanssa suuren ja rakastavan perheen. Hei, hei Toby! Tulemme ikävöimään sinua.



Tobyn jälkeen aikuiseksi kasvoi Luke, joka on veljensä tavoin hyvin komea mies. Luke päätti ilmeisesti tehdä näyttävän paluun takaisin naapurustoon, sillä mies veti ylleen joulupukin vaatteet. Mistä ihmeestä sinä nuo nappasit? Eihän tässä talossa ole juhlittu joulua milloinkaan.



Viimeisenä aikuiseksi kasvoi Leslie, joka on aivan tajuttoman kaunis nuori neiti. Leslie ei olisi millään vielä halunnut jättää yliopistoaikaa taakseen, mutta toisaalta naista myös houkutteli tuleva elämä. Hän saisi ensi kertaa päättää aivan itse omista asioistaan, kukaan ei olisi määräilemässä, ainakaan ennen kuin baarimestari Altti muuttaa samaan asuntoon Leslien kanssa.



Maddie oli osunut aivan oikeaan arvailujensa kanssa, hän tosiaan oli talossa ainut, joka vaivautui siivoamaan. Nainen oli kysynyt Oliverilta aivan suoraan, miksei tämä ollut valmis tekemään minkäänlaisia kotitöitä ruoanlaiton lisäksi. Vastaukseksi Maddie oli saanut yksinkertaisen lauseen: "Ei meitä kiinnosta miltä täällä näyttää." Oliver oli suututtanut Maddien sanoillaan ja luututessaan vessan lattiaa, nainen ei voinut olla manaamatta veljiään alimpaan helvettiin.



Toinen asia, josta Maddie jaksoi muistuttaa siivoamisen lisäksi eritoten Tonya, oli luennoilla käyminen. Anthonya ei tosiaan ollut viime päivinä nähty talon ulkopuolella.
- Tajuatko sinä, että jäät hyvin nopeasti jälkeen tuolla menolla. Haluatko sinä valmistua vai et? Maddie kysyi eräänä päivänä rauhallisesti ja sopuisasti, mutta sai siitä huolimatta Anthonyn kimpaantumaan.
- Mitä mun opiskelut sulle kuuluu? Pidä huolta omista asioistasi äläkä jaksa aina valittaa muille! Tony huusi, mutta samassa Johnny keskeytti kaksosten juttutuokion.



- Pitäkää molemmat päänne kiinni ja kuunnelkaa! Johnny huudahti ja oikoi lehteään hieman.
- Tässä sanotaan, että yliopistorakennusten suurten homevaurioiden vuoksi koko alue suljetaan ensi viikosta alkaen. Uutisessa kehotetaan kaikkia opiskelijoita pakkaamaan tavaransa mahdollisimman nopeasti ja poistumaan kampuksen alueelta ensi tilassa, Johnny kertoi ja kohtasi sitten Maddien katseen, josta paistoi järkytys.
- Meidän täytyy lähteä? Mut, mut kai me päästään tänne takaisin?! Maddie kiljaisi ja repi lehden veljeltään. Tony tai Johnny eivät kuitenkaan vaatineet siskoltaan vastausta tämän omaan kysymykseen, Maddien oma ilme kertoi kaiken. Paluu takaisin ei olisi mahdollista.



Maddie istui loppupäivän huoneessaan surren kohtaloaan. Hän oli viihtynyt yliopistolla, hän halusi suorittaa opintonsa loppuun ja valmistua kolmen vuoden kuluttua! Miksi juuri nyt, miksei homevaurioita ollut huomattu aiemmin tai vaihtoehtoisesti vasta muutaman vuoden päästä? Maddie tunsi suurta kiukkua maansa päättäjiä kohtaan. Kai he nyt olisivat voineet lykätä sulkemista niin kauan, että paraikaa opiskelevat nuoret olisivat saaneet suoritettua opintonsa loppuun?



Myöhemmin illalla sisarukset istuutuivat yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan tapahtuneesta. Johnny ja Oliver olivat soitelleet koko päivän eri paikkoihin varmistaakseen, että lähtö todellakin oli edessä. Tony taas oli käynyt kysymässä yliopiston tämänhetkiseltä johtajalta henkilökohtaisesti oliko uutinen totta.
- Meidän siis täytyy lähteä, eikä yhtä ainutta varapaikkaa ole jäljellä muissa yliopistoissa, Oliver henkäisi hiljaa ja risti kätensä pöydän alla.
- Eiköhän aloiteta pakkaaminen sitten saman tien, turha kai tätä on enää pitkittää, Tony ehdotti ja yksi toisensa jälkeen kaikki neljä poistuivat kukin omaan huoneeseensa pakkaamaan tavaransa.



Seuraavana aamuna koko talo oli jo tyhjä. Suurin osa huonekaluista oli myyty pois ja loput oli lähetetty muuttoauton kanssa takaisin naapurustoon, jossa Maddie, Tony ja Oliver jakaisivat ne. Nelikko tuijotti taloa haikeasti, he eivät enää milloinkaan palaisi takaisin tänne ja kaikesta päätellen edes heidän omat lapsensa eivät vielä pääsisi opiskelemaan yliopistoon. Postinkantaja oli aamulla tyrkännyt Oliverin käteen tiedotteen, jossa valiteltiin sattunutta tapausta ja mainittiin lisäksi, että korjaustyöt veisivät todennäköisesti kymmeniä vuosia. Kaikki neljä kasvoivat yksi toisensa jälkeen aikuisiksi. Kuvia en tilanteesta ottanut, näette heidät aikuisina kuitenkin tuota pikaa.

Sitten onkin aika jättää yliopisto ja siirtyä takaisin kotiin seuraamaan Lassin, Cassien, Ilmarin, koirien ja perijämme Johnnyn elämää.



Johnny oli halunnut huolehtia siitä, että hänen sisaruksena pääsevät varmasti uusiin koteihinsa ja saapuikin itse takaisin kotiin vasta auringon laskettua. Mies oli hankkinut itselleen uuden hiustyylin, sekä vaatteet. Johnny käveli suoraan sisälle taloon noukittuaan ensin vara-avaimen kukkapuskan uumenista.
- Onko joku kotona? Mies huusi ja olikin saman tien kolmen täysikasvuisen koiran piirittämänä. Koirilta meni hetki ennen kuin ne tunnistivat Johnnyn, mutta äkäinen murina muuttui hetkessä iloisiksi hännänheilautuksiksi ja nuolaisuiksi.



Myös Cassie oli havahtunut poikansa huutoon ja ryntäsi oikopäätä alakertaan tervehtimään Johnnyä.
- Mitä ihmettä sinä täällä teet? Sinunhan pitäisi olla kampuksella Tonyn, Maddien ja Oliverin kanssa! Cassie ihmetteli ja halasi poikaansa.
- Ettekö te lue lehtiä? Johnny kysyi ihmetellen ja irrottautui äitinsä otteesta. Cassien hiukset olivat kasvaneet ja tämän tyyli oli muutenkin muuttunut vuoden aikana roimasti. Vanhat vaatteet oli heitetty kaapin perälle ja tilalle oli otettu mukavat villatakit ja -neulokset.



Hetken kuluttua myös Lassi ja Ilmari saapuivat toivottamaan Johnnyn tervetulleeksi kotiin. Kaikki kolme olivat kovin hämmästyneitä siitä, että mies palasi takaisin jo näin pian. Kävi ilmi, ettei perheeseen ollut tullut viime viikkojen aikana lainkaan sanomalehtiä. Tämän alueen jakajat olivat aloittaneet lakon liian alhaisen palkan ja huonojen työolojen vuoksi. Johnny kertoi kaiken mitä yliopistolla oli tapahtunut, mutta lisäsi vielä lopuksi, ettei ollut oikeastaan edes pahoillaan siitä mitä oli sattunut. Ei yliopistoelämä ollut oikein ikinä maistunut Johnnylle, ainakaan samalla tavalla kuin Maddielle.



- No oletko sinä löytänyt itsellesi naisen? Näillä vaatteilla sen pitäisi ainakin onnistua, Ilmari kysyi hetken kuluttua ja tutki poikansa uusia vaatteita pilke silmäkulmassa.
- Joo, olen mä, Johnny vastasi vaivaantuneena ja yritti luikkia pakoon lisäuteluilta.
- Ai, koskas tuot hänet kylään? Cassiekin otti osaa keskusteluun ja kohta kaikki kolme tuijottivat Johnnya.
- No, tänä iltana ajattelin pyytää. Doris muuttaa varmaan asumaankin tänne aika pian, ette sitten aloita mitään kauheita kyselyjä! Johnny teki vanhemmilleen ja Lassille selväksi ja kipitti sitten eteiseen soittamaan Dorikselle.



Doris saapui hetken kuluttua ja kiihkeän suudelman jälkeen Johnny ehdotti naiselle yhteen muuttamista.
- Mitä, nyt hetikö? Doris kysyi hämmästyneenä ja katseli Johnnya tutkivasti.
- Niin, mitä turhia odottelemaan. Me rakastamme toisiamme ja vain sillä on merkitystä! Johnny sanoi ja hetken mietittyään Doris suostui. Pari päätti mennä samalta seisomalta kihloihin ja huomenna alettaisiin jo suunnitella häitä. Molemmat olivat vakaasti sitä mieltä, että juhlista tulisi pienet ja vain lähimmät sukulaiset kutsuttaisiin.



Kun Doris oli esitelty muulle perheelle ja pikaiset kysymykset vaihdettu puolin ja toisin, nainen kiiruhti vaatekaapille ja sitä kautta peilin eteen muuttamaan nuhjuisen postinkantajatyylinsä täysin uudenlaiseksi. Lopputulos miellytti niin naista itseään, kuin myös Johnnya, joka ei ollut saada silmiään irti avovaimostaan. Cassie oli ollut ehdottomasti sitä mieltä, että häät olisi syytä pitää jo heti huomenna ja lopulta pienen suostuttelun jälkeen Johnny ja Doris taipuivat ajatukseen. Sitä ennen he viettäisivät kuitenkin yhteistä laatuaikaa uudessa makuuhuoneessaan lakanoiden välissä.



Ginaa ei liiemmin oman pojan hoitaminen kiinnostanut, mutta onneksi Katy oli ottanut Dicon huomaansa. Katy ja Dico tulevat vallan mainiosti toimeen keskenään ja naaraskoira olikin jatkuvasti nuolemassa tai puskemassa pikkuista. Jake ei ollut missään vaiheessa osoittanut minkäänlaista kiinnostusta pentua kohtaan, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, isä ja poika tulevat vielä joskus vihaamaan toisiaan syvästi. Näin on ainakin käynyt kaikkien muiden pentueiden kanssa.



Aamulla Johnny soitti Oliverille, Maddielle, Tonylle ja Tobylle, jotka kaikki lupasivat tulla juhlistamaan nuoren parin onnea vielä samana päivänä. Johnny toivotti vieraansa tervetulleiksi, mutta pysäytti viimeisenä saapuneen Oliverin eteiseen ja odotti muiden poistumista takapihalle, jossa häät vietettäisiin.
- Oliver, anna anteeksi. Olen ollut töykeä sinua kohtaan. Kyllä minä ymmärrän, että sinä ja Sienna olette rakastuneet toisiinne. Eikä se ole mitenkään minulta pois, minulla on Doris ja olemme onnellisia, Johnny aloitti ja sai veljensä hymyilemään.
- Anna sinäkin minulle anteeksi, tein väärin ja olen hyvin pahoillani, Oliver sanoi ja halasi veljeään.



- Tästä lähtien ollaan rehellisiä toisillemme, okei? Johnny kysyi vielä ja taputti veljeään selkään.
- Ilman muuta, veli, Oliver naurahti ja onnitteli sitten veljeään Doriksen löytämisestä. He olivat tosiaan molemmat löytäneet itselleen mitä upeimmat naiset ja mikä tärkeintä, kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen he kaksi, Oliver ja Johnny, olivat päässeet sopuun. Tässä perheessä ei enää olisi syytä riidellä. Oliver oli nimittäin päättänyt selvittää välinsä myös Cassien kanssa.



Hetken kuluttua kaikki häävieraat olivat jo asettuneet paikoilleen. Enää puuttui vain itse morsian ja Cassie, joka oli ollut avustamassa Dorista puvun, meikin ja hiusten kanssa. Maddie oli hankkinut itselleen mitä upeimman puvun näinkin lyhyellä varoitusajalla ja esitteli mekkoaan ylpeänä perheelleen.



- Doris, oletko valmis? Cassie kysyi koputtaen ovelle ja astui sitten sisään huoneeseen.
- Voi hyvät hyssykät miten kaunis sinä olet! Nainen parahti nähdessään miniänsä.
- Eikö tätä pukua ole ennenkin käytetty sukunne häissä? Doris kysyi ja pyörähti ympäri tarkastellen kaunista hääpukuaan.
- On, minun isoäitini käytti sitä omissa häissään. Voi veljet miten se pukeekaan sinua! Cassie huokaisi vielä kertaalleen ja lähti sitten kävelemään kohti juhlapaikkaa. Morsian saisi tehdä näyttävän saapumisensa yksin, ei Cassie aikoisi pilata sitä.



Pian morsian jo astelikin pitkää laahustaan varoen ulos takapihalle, ohi juhlaväen kohti tulevaa aviomiestään, joka odotti naistaan vihkikaaren kupeessa. Maddie voihkaisi hiljaa nähdessään Doriksen valkoisessa puvussaan, Lassi ja Ilmari hymyilivät molemmat maireasti ja nostivat peukut pystyyn Johnnylle. Mies oli toden totta onnistunut löytämään itselleen mitä upeimman morsiamen!



Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Doris asettui Johnnyn viereen vihkikaaren alle, ja katseli hieman vaivaantuneena vieraita, jotka kaikki tuijottivat hääparia hymy huulilla. Doris ei voinut olla miettimättä miltä olisi tuntunut, jos koko Murrayn suku olisi ollut paikalla. Nainen olisi varmasti pyörtynyt siihen paikkaan, sillä seitsemänkin vierasta oli jo aivan riittävästi.
- Hyvin se menee, Cassie kuiskasi hiljaa eturivistä ja niin tilaisuus vihdoin alkoi.



Linnut lauloivat viereisessä puussa, kun tuore hääpari vaihtoi sormuksia. Ensin Johnny pujotti kultaisen vihkisormuksen Doriksen vasempaan nimettömään ja hetken kuluttua Doris pujotti tismalleen samanlaisen, tosin paria kokoa isomman, sormuksen Johnnyn sormeen. Taustalta kuului nyt lintujen viserryksen lisäksi myös Cassien nyyhkytys, äiti oli aivan tajuttoman onnellinen poikansa puolesta ja toivoi koko sydämestään, että tämä liitto olisi ikuinen.



Kaksikko vaihtoi ensimmäisen suudelmansa avioparina raikuvien aplodien saattelemana. Doriksen syke oli vihdoin palautunut normaaliksi ja ensimmäistä kertaa koko tilaisuuden aikana, nainen hymyili tuntematta lainkaan pelkoa siitä, että jokin saattaisi vielä mennä pieleen. Hän oli nyt rouva Murray, Doris Murray, eikä kukaan tai mikään voisi ikinä ottaa sitä häneltä pois. Hän oli naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa.



Oliver oli saman tien nostamassa maljoja vihkiparin kunniaksi eikä kulunut kauaa, kun koko kuohuviinipullo oli jo tyhjä. Maddie yritti parhaansa mukaan tehdä tuttavuutta Doriksen kanssa, kuka tietää, ehkä naisista tulee vielä hyvät ystävykset. Doris olikin hyvin kiinnostunut Maddiestä ja eritoten tämän ulkonäöstä, muttei voinut olla ihmettelemättä kuultuaan siitä lävistysmäärästä, joka naisen kasvoja oli koristanut tämän ollessa teini. Doris ei itse voisi kuvitellakaan ottavansa lävistyksiä muualle kuin korviinsa.



Kun pääruoka oli syöty, oli kakun leikkuun aika. Doris halusi välttämättä olla tällä kertaa se syöttävä osapuoli ja kohta Johnnyn naama olikin aivan tahmea kakusta. Doris hihitti hiljaa kakkulautanen kädessään katsellen Johnnyn epätoivoista naamanpuhdistusyritystä. Lopulta mies tahkoi naamansa puhtaaksi oman pukunsa hihaan välittämättä lainkaan Doriksen vastusteluyrityksistä. Uusi puku olisi aivan piloilla.



Muutaman tunnin päästä kun kakku oli syöty, häälahjat avattu ja juorut kerrottu, vieraat päättivät lähteä takaisin kohti kotejaan. Juhlat olivat olleet onnistuneet täydellisesti ja Doris oli saanut tutustua Johnnyn sukulaisiin. Oliver, Toby, Maddie ja Tony olivat kaikki sitä mieltä, että Johnny oli onnistunut löytämään oikean kultakimpaleen. Kaikki olivat pitäneet Doriksesta vähintään yhtä paljon kuin Doris heistä.

Tämä osa päättyy tähän. Ensi osassa syntyy jälleen uusi sukupolvi ja saamme varmasti tietää millainen pikku Dicosta oikein kasvaakaan. Sitä odotellessa, antakaapa kommenttia ja palautetta tarinasta. Kiitos.