Edellinen osa ilmestyi 25 viikkoa sitten. Se on aivan tajuttoman pitkä aika, varsinkin jos mietitään, että alkuperäisellä kirjoitustahdillani osia olisi nyt siis ilmestynyt 25 enemmän. Tosin tarina olisi myös saanut jo päätöksensä mikäli lopetan kun 10. sukupolvi syntyy. Luultavimmin suurin osa teistä tietää, mistä tämä "pienimuotoinen" tauko johtui, joten en ala siitä enää kirjoittamaan. Joka tapauksessa, uusi osa on nyt valmis. Toivon yli kaiken, että edes murto-osa vanhoista lukijoista löytää vielä uudestaan tarinan luo ja jatkaa sen lukemista huolimatta siitä, mitä olen sanonut ja säätänyt tarinan kanssa.



Chelseasta kasvoi suloinen, pusuhuulet omaava pieni nappisilmäinen taapero. Tyttö onkin ensimmäinen sukuun syntynyt suklaasilmä pitkiin aikoihin ja muistuttaa muutenkin huomattavasti äitiään. Huulensa tyttö sentään on perinyt isän puolen suvusta. Chelsean luonnepisteet ovat 5/9/4/4/4 ja horoskooppimerkki on leijona.



Ashleystä kasvoi siskonsa tavoin nätti pieni tyttönen, tummilla hiuksilla ja sinisillä silmillään. Toisin kuin siskonsa, Ashley on perinyt suurimman osan piirteistään isältään aina ihonväriä myöten. Tytön horoskoopiksi tuli kalat ja luonnepisteet ovat tällä neitokaisella 9/3/10/4/9.



Kevinin hiukset tummenivat huomattavasti pojan kasvun myötä. Varmasti platinanvaaleat hiuksetkin olisivat pukeneet poikaa, mutta ruskeat hiukset ovat aivan passelit. Kevin ihasteli silmät suurina omaa huonettaan ja oli varmasti salaa mielensä syvyyksissä iloinen siitä, ettei joudu jakamaan huonetta siskojensa kanssa. Tai ainakin muutaman vuoden päästä on jos ei ihan vielä. Tämä suloinen taapero on horoskoopiltaan vaaka luonnepistein 5/7/4/4/9.



Doriksella oli suuri tarve päästä touhuamaan pienokaistensa kanssa ja päättikin aloittaa pienen leikkituokion jälkeen sanojen opettamisen pojalleen. Kevin oppi nopeasti yksinkertaiset sanat kuten 'äiti' ja 'isi' tehden äidistään hurjan ylpeän ja tyytyväisen. Valitettavasti poika kuitenkin kyllästyi nopeasti pelkkään paikoillaan istumiseen ja siirtyi lego palikoidensa kimppuun äitinsä estelyistä huolimatta.



Tytöillä oli yläkerrassa selvästi hauskempaa kuin Kevinillä alhaalla. Johnny lennätti vuorotellen tyttöjään ilmassa saaden molemmat kikattamaan riemusta ja kinumaan lisää. Tyttöjen harmiksi isän kunto oli päässyt viime aikoina rapistumaan sen verran, ettei tämä kovin kauaa jaksanut nostaa pikkuisiaan ilmaan ja leikki loppui kovin lyhyeen. Johnny päätti lähteä vilpoiseen suihkuun ja jätti tytöt leikkimään keskenään.



Kello läheni kahtatoista, lapset oli saatu kaikki nukkumaan ja myös Doris ja Johnny olivat painuneet pehkuihin. Etsittyään vaimoaan ympäri taloa, Ilmari löysi vihdoin Cassien parvekkeelta. Ilmari, joka oli itse hyvin iloinen peuhattuaan koko illan pikkuisten kanssa, ei lainkaan huomannut vaimonsa alakuloisuutta. Cassietä selvästi painoi jokin.



Ilmari istuutui Cassien viereen ja kaappasi naisen syleilyynsä. Cassie räpytteli kiivaasti silmiään ja teki kaikkensa pitääkseen kyyneleet loitolla. Hän ei haluaisi turhaan huolestuttaa miestään.
- Eikö ole hienoa, me olemme isovanhempia ja saamme katsoa noiden kolmen tenavan kasvamista! Ilmari hehkutti ja suuteli vaimoaan otsalle.
- Onhan se, Cassie totesi, hymyili puoliväkisin ja painautui sitten taas Ilmarin syleilyyn.
- Tiedäthän, että rakastan sinua? Tapahtui mitä tahansa, rakastan sinua aina, Cassie parahti hetken hiljaisuuden jälkeen. Nainen tiesi satuttavansa perhettään tulevilla teoillaan ja teki kaikkensa estääkseen väärinkäsitysten syntymisen. Kukaan, varsinkaan Ilmari, ei saisi luulla syyn olevan heissä. Ei, se oli ainoastaan Cassiessä itsessään ja nainen halusi miehensä ymmärtävän sen.



- Tietysti tiedän höpsö, minäkin rakastan sinua, Ilmari hymyili ja sai kuin saikin vaimonsa vastaamaan hymyyn. Tämä oli ainut asia minkä Cassie halusi kuulla, millään muulla ei ollut väliä. Pari istui vielä hetken paikoillaan silmäillen kirkasta tähtitaivasta, mutta lopulta Ilmari nousi ja ilmoitti menevänsä nukkumaan. Cassie ilmoitti tulevansa kohta perässä ja purskahti sydäntä riipivään itkuun parvekkeen oven sulkeuduttua Ilmarin takana. Naisella meni lähes tunti koota itsensä taas kasaan, mutta lopulta nainen pyyhki kyyneleet pois kasvoiltaan ja asteli sisälle taloon.

 

Cassie asteli hiiren hiljaa Ashleyn ja Chelsean huoneeseen ja peitteli tytöt kehtoihinsa. Nainen oli vähällä herättää tytöt kompastuttuaan lattialla lojuvaan nukkeen, mutta kaikkien onneksi kumpikaan ei herännyt mummin huudahdukseen.
- Antakaa anteeksi, Cassie kuiskasi hiljaa ennen kuin sulki huoneen oven. Nainen ei tiennyt milloin näkisi lapsenlapsensa seuraavan kerran eikä hyvästien sanominen tosiaan ollut helppoa. Aluksi Cassie oli aikeissa vielä vilkaista miestään, muttei lopulta pystynyt ottamaan sitä riskiä, ettei Ilmari vielä olisikaan unessa. Koko suunnitelma menisi piloille jos joku talossa heräisi.



- ..kiitos, Cassie päätti puhelunsa. Nainen oli tilannut itselleen taksin ja laski juuri luurin takaisin paikoilleen, kun Doris yhtäkkiä ilmestyi eteiseen hölmistyneenä näkemästään. Cassie seisoi kahden matkalaukun kanssa paikoillaan kuin tehden lähtöä. Cassie säikähti pahanpäiväisesti tajutessaan vihdoin Doriksen läsnäolon ja koitti kuumeisesti keksiä tilanteelle selitystä.
- Öhm, Doris. Mitä teet jalkeilla tähän aikaan? Cassie kysyi hymyillen ja asettui seisomaan laukkujensa eteen kuin yritellen peitellä niitä.
- Samaa voisin kysyä sinulta, Doris tokaisi ja vilkaisi pikaisesti matkalaukkuja.
- Tuota, kun tilanne on nyt sellainen, että minä. Minun on pakko ikään kuin, tuota, lähteä hetkeksi. Jättää teidät, Cassie raapi päätään ja katseli kattoa puhuessaan.



- Anteeksi mitä? Lähteä, minne? Ja miksi ihmeessä? Doris kysyi kiivastuneena ja Cassie joutui hyssyttelemään naista saadakseen tämän hiljaiseksi.
- Älä herätä koko taloa! Cassie parkaisi, mutta turhaan.
- Vastaa! Mihin olet menossa? Doris vaati saada tietää ja lopulta Cassie tajusi, ettei Doris päästäisi häntä lähtemään kuulematta ensin syytä sille.
- Ystäväni luo, ainakin näin aluksi. Kaikki on niin monimutkaista, en vain jaksa tätä enää, Cassie aloitti huokaisten.
- Älä käsitä Doris väärin, ei tämä johdu teistä. Pelkästään minusta ja menneisyydestäni. Tiedät ehkä joitain asioita siitä, mutta kipeimmät asiat tiedän vain minä itse. Voit kutsua minua pelkuriksi kun juoksen ongelmiani pakoon, tai raukkamaiseksi ja itsekkääksi kun jätän perheeni ja ajattelen vain omaa parastani, mutta et pysty estämään lähtöäni. Ei kukaan pysty.



- Ole kiltti ja kerro Johnnylle ja Ilmarille, ettei syytä huoleen ole. Olen täysin kunnossa ja turvassa, mutta haluan olla yksin. Palaan kyllä jos siltä tuntuu. Ja pidä huolta kolmosista, toivon mukaan heistä kasvaa vahvoja, ainakin vahvempia kuin mumminsa, Cassie kuiskasi viimeiset sanat, nosti laukkunsa ja lähti talosta antamatta Dorikselle tilaisuutta sanoa enää sanaakaan. Doris katseli miten Cassie ojensi laukut taksikuskille ja istuutui auton takapenkille. Nainen tuijotti ulos pihalle vielä kauan sen jälkeen, kun taksi oli kurvannut pois. Miten hän voisi ikinä kertoa miehelleen ja Ilmarille mitä oli tapahtunut? Miten hän pystyisi rikkomaan kahden miehen sydämet?

 

Maattuaan monta tuntia valveilla sängyssään, Doris nousi lopulta ylös ja asteli poikansa huoneeseen huomaten tämän olevan täysin hereillä. Doris nosti pirteän Kevinin pois kehdosta ja kutitteli pikkuistaan miettien samalla miten kertoisi perheelleen Cassien lähdöstä.
- Miksi kaiken pitää Kevin olla näin hankalaa? Doris parahti ja yritti turhaan ajatella asiaa Cassien kannalta. Doris ei hyväksynyt anoppinsa lähtöä lainkaan ja vielä pahemmaksi tilanteen teki se, että Cassie oli sysännyt Dorikselle tehtävän, jonka suorittaminen vaati naiselta suuria henkisiä ponnisteluita. Eikä Doris ollut lainkaan varma siitä, että selviytyisi niistä.



Aamu valkeni nopeasti. Doris oli ehtinyt unohtaa koko Cassie-hässäkän huolehtiessaan koko aamun yksin kolmesta alati kitisevästä ja kinastelevasta taaperosta perheen miesten yhä nukkuessa tyytyväisinä. Doris oli päättänyt antaa tyttöjen syödä aamuvellinsä itse ja keskittyi Kevinin kylvettämiseen alakerrassa. Sisarukset saivat kuitenkin riidan aikaseksi tuttipulloista. Chelsean oma pullo ei kelvannut tytölle ja siskon pullo näytti ilmeisesti paljon houkuttelevammalta. Niinpä tyttö päätti käydä varastamassa Ashleyn tuttipullon itselleen, mutta joutui luovuttamaan pitkän kamppailun jälkeen. Ashley piti pintansa ja sai pitää pullonsa.



Chelsea pillahti itkuun hävittyään tuttipullosodan eikä itkusta ollut tulla loppua. Lopulta Johnny kiiruhti yläkertaan selvittämään mikä tytöllä oli hätänä ja nappasi pikkuisen syliinsä. Johnny, joka oli vasta herännyt ei tiennyt lainkaan mitä huoneessa oli tapahtunut tyttöjen ollessa siellä kahden kesken ja yritti vain saada Chelseaa rauhalliseksi. Lopulta myös Doris saapui paikalle ja hoksasi täyden tuttipullon lelujen keskellä ja tyrkkäsi sen tyttärensä suuhun saaden itkun vihdoin loppumaan. Vanhemmat olivat yhtä mieltä siitä, että tyttöjä ei voisi jättää kahden enää hetkeksikään. Tytöt saisivat täst edes leikkiä alakerrassa Kevinin kanssa, jossa aikuisten olisi helpompi pitää heitä silmällä.



Aurinko oli laskenut jo aikaa sitten ja Johnny nautti virkistävästä suihkusta yläkerrassa vailla huolen häivää. Lauleskellen tuttujen iskelmähittien sävelmiä, mieheen iski äkkiä kammottava tunne. Jokin oli pahasti pielessä, mutta Johnny ei millään keksinyt mikä. Kuivattuaan itsensä ja puettuaan vaatteet takaisin ylleen totuus vihdoin valkeni: Cassietä ei ollut näkynyt koko päivänä. Johnny yritti muistella äitinsä mahdollisia työmatkoja tai muita, muttei pystynyt keksimään yhtä ainutta syytä sille, miksei naista ollut näkynyt kotona koko päivänä. Johnny tunsi hermostuvansa, mitä jos Cassielle oli sattunut jotain?

 

Varmistukseksi Johnny kiersi koko talon läpi vielä kertaalleen ja suuntasi tiensä sitten olohuoneeseen, jossa muu perhe vietti aikaa. Ilmari tuijotti keskittyneesti televisiosta tulevaa visailuohjelmaa ja Doris koetti opettaa Chelseaa kävelemään. Johnny istuutui isänsä viereen sohvalle ja kysyi tiesikö tämä missä Cassie voisi olla.
- Cassie? Ei, en tiedä. Hän oli lähtenyt töihin jo ennen  kuin minä heräsin, Ilmari naureskeli ja keskittyi taas tv-ohjelmaansa huomaamatta lainkaan kuinka huolissaan Johnny oli.



- Mutta eihän äiti ikinä ole viipynyt töissä iltamyöhään! Ainakaan ilmoittamatta. Mitä jos jotai on sattunut? Johnny jatkoi hätääntyneenä. Tämä ei totta vie ollu Cassien tapaista.
- No oletko yrittänyt soittaa äidille? Ilmari kysyi ja käänsi vastahakoisesti katseensa poikaansa.
- En, Johnny vastasi ja tunsi olonsa hölmöksi. Sillähän kaikki olisi totta kai selvinnyt! Ilmari naurahti ja kehotti poikaansa soittamaan Cassielle mikäli naisen poissaolo häntä kerran häiritsi.



Doris, joka oli kuunnellut vain puolella korvalla taustalla käytyä keskustelua, pysähtyi äkisiti paikoilleen kauhusta kankeana. Hän oli kokonaan unohtanut kertoa Johnnylle ja Ilmarille Cassien lähdöstä! Aamupäivän tapahtumien myötä Doris oli unohtanut koko asian, eikä nainen ollut pahemmin kiinnittänyt huomiota Cassien poissaoloon. Hänellä oli ollut kädet täynnä töitä kolmosia hoitaessa, ei hän siinä hätäkässä ollut ehtinyt muistella viime yön tapahtumia lainkaan.



Doris nappasi Chelsean syliinsä ja asteli lähemmäs miestään ja Ilmaria. Molemmat käänsivät katseensa Dorikseen, joka ei tiennyt miten aloittaisi.
- Onko jokin hätänä? Ilmari kysyi nähdessään Doriksen huolestuneen ilmeen.
- Tuota, kun asia on nyt niin, että Cassie lähti eilen. Yöllä. Unohdin kokonaan kertoa teille asiasta, anteeksi, Doris sanoi. Doriksen sanoja seurasi syvä hiljaisuus, jonka aikana molemmat, Johnny sekä Ilmari vain tuijottivat naista yrittäen ymmärtää mitä tämä oli sanonut.
- Siis lähti? Minne? Johnny sai lopulta kysyttyä ja Doris kertoi miehille kaiken minkä muisti Cassien sanoneen.



Kuultuaan Doriksen lyhyen kertomuksen, Johnny ja Ilmari nousivat kumpikin salamaakin nopeammin sohvalta ja ryntäsivät eteiseen puhelimen luo.
- Mutta hän sanoi haluavansa olla yksin ja rauhassa! Doris parahti, mutta kumpikaan miehistä ei ottanut Doriksen sanoja kuuleviin korviinsa. Ei heitä kiinnostanut mitä Cassie oli sanonut rauhassa olemisesta, heidän täytyi saada nainen takaisin kotiin keinolla millä hyvänsä!



Johnny ehti puhelimen luo ensin, näppäili äitinsä matkapuhelinnumeron ja odotti. Lopulta lähes minuutin odottelun kuluttua Cassie vihdoin vastasi puhelimeen.
- Mitä tämä tarkoittaa äiti? Doris sanoi, että olet lähtenyt pysyvästi! Johnny huudahti puhelimeen  ja teki kaikkensa, jottei Ilmari saisi varastettua luuria häneltä.
- Doris varmasti selitti teille kaiken tarpeellisen, Cassie kuiskasi hiljaa ja totesi vielä puhelun loppuun, ettei tosiaan olisi tulossa takaisin. Hän kaipasi nyt tilaa itselleen ja omille ajatuksilleen.
- Et sinä voi noin vain lähteä ja jättää perhettäsi! Johnny alkoi jo menettää hermonsa.
- Kyllä minä voin, olen aikuinen ja päätän itse elämästäni. Teidän on ihan turha yrittää suostutella minua takaisin, olen tehnyt päätökseni. Rakastan teitä aina, Cassie sanoi ja sulki sitten puhelimen.



Ilmari vietti koko loppuillan yrittäen saada vaimoaan kiinni, mutta Cassie oli sulkenut puhelimensa. Lopulta miehen ei auttanut muu kuin hyväksyä tosiasiat. Hänen vaimonsa oli juuri lähtenyt ja jättänyt hänet. Tästä eteenpäin hän eläisi yhdessä poikansa ja tämän perheen kanssa, ilman vaimoaan. Ilmari, joka oli aina ollut sitä mieltä, että vain heikot miehet itkevät, yritti kauan pitää kyyneliä loitolla. Lopulta mies kuitenkin purskahti itkuun ja lopulta itki itsensä uneen.



Johnnyllakaan ei ollut helppoa. Mies yritti kaikin keinoin hyväksyä äitinsä päätöksen, muttei ollut pystynyt ajattelemaan pariin seuraavaan päivään mitään muuta kuin Cassietä ja naisen tekoja. Doris teki kaikkensa antaakseen miehelleen jotain muuta ajateltavaa ja lopulta onnistuikin siinä. Kaksikko oli puhunut lasten hankinnasta jo pitkään. Kolmosten syntymäpäivähän läheni koko ajan ja Doris kaipasi kipeästi uusia pikkuisia hoivattavakseen. Niinpä pari päätti tarttua tuumasta toimeen, ehkä joku kaunis päivä lähitulevaisuudessa Doris synnyttäisi kolmosille sisaruksen tai pari.



Doriksen nukahdettua, Johnny nousi sängystä ja asteli koirien huoneeseen. Kaikki neljä olivat yhä jalkeilla ja varsinkin Katy oli hyvin innoissaan saadessaan vihdoin seuraa muistakin kuin toisista koirista. Kolmosten synnyttyä muu perhe oli tosiaan hieman laiminlyönyt koirien hoitamisen. Aika ei yksinkertaisesti ollut riittänyt. Onneksi kaikki neljä sentään osasivat tehdä tarpeensa ulos eikä asunto ollut täynnä ikäviä lätäköitä. Johnny katseli pitkän aikaa koirien touhua, mutta tajusi samalla, että neljä koiraa yhdessä taloudessa on aivan liian paljon.



Hetkeäkään aikailematta, Johnny soitti paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle ja pyysi miestä noutamaan ensitilassa pois kaksi koiristaan. Lähdön saivat Jake ja Dico. Johnny aivan yllättyi nähdessään poliisiauton kurvaavan talon eteen vain puolen tunnin päästä puhelusta. Mies oli luullut, että kuluisi vähintään vuorokausi ellei parikin, ennen kuin asian eteen tehtäisiin yhtikäs mitään. Koirat lähtivät mieluusti eläinsuojeluvalvojan mukaan, mutta Katy jäi ulvomaan pitkäksi aikaa leikkikaveriensa perään talon kuistille. Johnny istui portailla silitellen pikkukoiraa ja toivoi Jaken ja Dicon saavan itselleen hyvät kodit.

 

Doris ei ollut moksiskaan koirien lähdöstä. Ainoa asia naisen päässä tällä hetkellä oli mahdollinen raskaus. Doris ei olisi millään malttanut istua tiedottomana kotona ja vain odottaa, mutta nainen tiesi hyvin, ettei raskaus näkyisi edes testeissä vielä pariin päivään. Ei siis auttanut muu kuin odottaa. Onneksi päivät sentään kuluivat nopeasti kiitos kolmosten, jotka olivat koko ajan vailla jotain. Ruokaa, huomiota, kuivia vaippoja, leikkikaveria.



Eniten työtä ja päänvaivaa vanhemmilleen aiheutti Kevin, joka oli ollut pienestä pitäen huono nukkumaan. Poika ei olisi millään malttanut rauhoittua illalla kehtoonsa ja heräsi jo parin tunnin päästä nukahtamisen jälkeen pyytämään maitoa. Doris ja Johnny vuorottelivat Kevinin hoitamisen kanssa. Joka toinen yö oli Doriksen vuoro valvoa pojan kanssa, joka toinen yö Johnnyn vuoro. Kello oli lähes kaksi sunnuntaiyönä, kun Doris jälleen heräsi poikansa huoneesta kantautuvaan huutoon ja nousi vastahakoisesti ylös kesken unien ja kiiruhti pojan luo.



Syötettyään pullollisen maitoa pikkuiselleen, Doris sulki Kevinin syleilyynsä ja puheli pojalle rauhoittavasti. Naista ärsytti suuresti nykyinen tilanne, ei hän enää kauaa jaksaisi valvoa öitä Kevinin kanssa ja touhuta päivät kahden energisen tyttärensä kanssa! Vanhemmat olivat yrittäneet kaikkensa saadakseen Kevinin lopettamaan yöheräilyt, mutta turhaan. Mikään ei tuntunut auttavan. Ainoa lohdutus Dorikselle oli tieto siitä, että muutaman päivän päästä Kevin kasvaisi lapseksi, eikä enää valvottaisi muuta perhettä. Siihen asti olisi vain kestettävä.



Doris päätti kokeilla onneaan ja laski Kevinin syömisen jälkeen takaisin kehtoon ja kuinka ollakaan, poika ei alkanut huutamaan ja vaatimaan poispääsyä! Doris katseli hämmästyneenä poikaansa, joka istuskeli tyytyväisenä kehdossa vailla tietoakaan unesta, mutta rauhallisena ja ilmiselvästi tyytyväisenä oloonsa. Hymy kiiri nopeasti Doriksen väsyneille kasvoille ja nainen kiiruhti makuuhuoneeseen jatkamaan uniaan.



Ilmarikin oli vihdoin saanut taas otteen elämästään. Surtuaan Cassien lähtöä ensin monta päivää omissa oloissaan, mies vihdoin kokosi itsensä kasaan ja tajusi, että elämän on jatkuttava. Sitä paitsi kolmoset tarvitsivat vaariaan ja Doris ja Johnny hoitoapua. Ilmarin ilta kuluikin vikkelästi Ashelyn kanssa touhutessa. Tyttö osasi jo puhua, kuten molemmat sisaruksensakin, mutta käveleminen tuotti tälle neidille vielä suuria ongelmia. Loppuillasta Ashley kuitenkin osasi jo ottaa muutaman horjuvan askeleen ilman tukea tai apua.

 

Huolimatta siitä, että Doris oli saanut nukkua suurimman osan yöstään, Johnny löysi seuraavana päivänä naisen pää ruoka-annoksessaan sikeässä unessa. Ensi alkuun Johnny luuli Doriksen pyörtyneen, mutta paniikki laantui nopeasti, kun mies kuuli hiljaista kuorsausta vaimonsa suunnasta. Johnny laski oman lautasensa pöydälle ja tökki Dorista hennosti saaden naisen lopulta heräämään. Doris haukotteli ja nousi venytellen ylös tuolistaan pyyhkien naamaansa Johnnyn ojentamaan paperinpalaan.



Doris oli jo aikeissa lähteä kohti makuuhuonetta ja nukkumaan, kun Johnny vihdoin äkkäsi jotain. Doriksen maha oli kasvanut aivan hirvittävästi! Tähän ei voisi mitenkään olla kuin yksi ainut selitys, Doris oli raskaana. Johnny tuijotti pitkän tovin vaimonsa mahaa ja asetti sitten varovaisesti kätensä sen päälle kuin varmistaakseen, ettei kuvitellut tilannetta.
- Mikset ole kertonut mitään? Johnny ihmetteli ja halasi sitten Dorista.
- Halusin katsoa milloin sinä huomaat sen, Doris naurahti ja suuteli miestään.
- Ei voi olla totta, me saadaan lapsi! Johnny huudahti onnesta soikeana. Tämä oli totta vie paras uutinen pitkään aikaan, perheenlisäys oli enemmän kuin toivottua.



Johnny ei malttanut jatkaa ruokansa syömistä, vaan ryntäsi saman tien yläkertaan hehkuttamaan onneaan isälleen ja tyttärilleen.
- Voi Ashley kulta, sinusta tulee pian isosisko! Johnny selitti ja suukotti tytärtään saaden tämän nauramaan suureen ääneen. Ashley ei tosin vielä ymmärtänyt sanaakaan mitä isä tarkoitti isosiskoksi tulemisella, mutta oli iloinen saadessaan isältään ylimääräisiä suukkoja ja kutitteluja. Ei mennyt kauaa, kun myös Chelsea vaati oman osuutensa huomiosta ja Ilmari päättikin jättää isän ja tyttäret keskenään leikkimään ja iloitsemaan uutisesta.



Tänä iltana juhlittiin paitsi Doriksen raskautta, myös kolmosten syntymäpäiviä. Johnny ja Doris olivat kaiken muun hässäkän keskellä unohtaneet ostaa synttärikakut, joten kasvaminen tapahtuikin siis ilman kakkuja tai sen suurempia juhlia. Ensin kasvoi Kevin, josta tuli mitä suloisin pieni poika! Olen jostain kumman syystä erityisen ihastunut pojan huuliin, ne ovat aivan ihanat.



Veljensä jälkeen uuteen ikävaiheeseen kasvoi Chelsea, jonka huulet nähtävästi kasvavat samaa tahtia kuin muukin tyttö. En vieläkään aivan tiedä, mistä nuo pusuhuulet alunperin ovat sukuun saapuneet, mutta jokaisessa sukupolvessa niitä näyttää löytyvän enemmän tai vähemmän. Chelsea on hyvin kaunis nuori neitonen keltaisessa mekossaan ja pitkissä vaaleissa hiuksissaan.



Nätti on myöskin tämä nuori neiti. Ashley muistuttaa monellakin tavalla siskoaan, mutta loppupeleissä nämä kaksi ovat täysin erinäköiset, mikä on vain hyvä asia. Toivon mukaan kaksikon luonteet ovat edes sen verran samanlaiset, ettei makuuhuoneen jakaminen tuota ongelmia. Ainakaan tähän hätään kumpikaan tytöistä ei ole osoittanut minkäänlaisia merkkejä siitä, etteikö samassa huoneessa nukkuminen tulisi onnistumaan.



Kolmoset päättivät testata vielä samana iltana yhteistä syntymäpäivälahjaansa, jonka Johnny oli käynyt ostamassa aiemmin päivällä. Tämä kylmää vettä suihkuttava vekotin sai kolmikon kirkumaan ja hyppimään ja pomppimaan ympäri takapihaa, eikä edes äkisti alkanut kaatosade saanut laskettua tunnelmaa. Doris ja Johnny seisoivat myös sateessa katsellen lastensa menoa ja iloa. Kumpikin oli sitä mieltä, että onnellisempaa näkyä ei löytyisi mistään. Kun lapset olivat onnellisia, niin olivat myös vanhemmatkin.



Johnny ja Doris antoivat lapsilleen poikkeusluvan valvoa puoleenyöhön asti, olihan tänään sentään heidän syntymäpäivänsä. Lopulta kaikki kolme nukahtivat rättiväsyneinä sänkyihinsä ja peiteltyään lapset, Doris ja Johnny asettuivat alakerran takkahuoneen lämpöön ja tuijottivat hiljaisuuden vallitessa tuleen. Lopulta myös Doris alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä ja huolehdittuaan ensin siitä, ettei takkatuli pääsisi leviämään muualle asuntoon, Johnny nappasi vaimonsa käsivarsilleen ja kantoi jo puoliksi nukkuvan Doriksen sänkyyn.



Doris oli purskahtanut aamulla itkuun vilkuttaessaan koulubussiin ensimmäistä kertaa nousseille lapsilleen. Naisen oli vaikea uskoa sitä, että hänen pienet vauvansa olivat jo isoja lapsia, jotka eivät enää olisi täysin riippuvaisia äidistään ja pärjäisivät jo ilman jatkuvaa silmällä pitoa. Doris tunsi myös suurta tekemisen puutetta nyt kun päivät eivät enää menneet kolmosten kanssa touhutessa. Johnnykin oli päässyt pitkästä aikaa töihin, samoin Ilmari. Doris oli yksin kotona kahden nukkuvan koiran ja häkissään istuvien papukaijojen kanssa. Lopulta nainen suuntasi kasvimaalle kitkemään rikkaruohoja.



Kun lapset vihdoin saapuivat kotiin koulusta, Doris olisi halunnut kuulla Ashleyltä kaiken tämän ensimmäisestä päivästä ja sen monista tapahtumista, mutta tyttö ei ollut lainkaan innostunut raportoimaan äidilleen päivän tapahtumien kulkua. Kevin ja Chelsea olivat painuneet kumpikin päiväunille ja Ashleykin paneutui pian läksyjensä kimppuun, joten Doris tunsi taas jäävänsä yksin.



Doris oli juuri saanut vedettyä yöasun ylleen aikeinaan mennä hetkeksi nukkumaan. Nainen oli tuntenut pieniä supistuksia koko päivän ajan, mutta nyt ne olivat selvästi voimistuneet ja hetken päästä Doris tajusi synnytyksen alkaneen. Johnny ja Ilmari olivat kumpikin yhä töissään, Chelsea ja Kevin nukkumassa ja Ashley yläkerrassa tekemässä läksyjä. Doriksen olisi siis pärjättävä yksin.

Seuraava kysymys kuuluukin, miten Doris selviää? Kuinka monta lasta nainen synnyttää? Tämä kaikki ensi osassa. Toivon syvästi, että tarinan laatu ei ole heikentynyt ainakaan kamalan paljon. Teksti saattaa olla vähän sitä sun tätä, koska en tosiaan ole kirjoittanut mitään tämän tyylistä moneen kuukauteen, mutta toivottavasti kelpaa. Haluan myös kuulla enemmän kuin mielelläni mitä mieltä olette uudesta osasta. Kaikki palaute on siis tervetullutta.