Viime osan lopussa valittelin, kun en meinannut millään saada yhteyttä postinkantaja Dorikseen. Kiitos kaikille, jotka autoitte minua asian suhteen, juttu on onneksi ratkennut. Kiitos myös palautteesta, jota annoitte. Tässä osassa tapahtuu jotain ehkä vähän odottamatonta, mutta oikeastaan kaikki se johtui vain omasta turhautumisestani yliopistoon. Lukekaahan sitten ja muistakaa kommentoida!



- Kyllä sä varmaan tiedät, etten mä oikeasti halunnut missään kohtaa satuttaa sua, Oliver aloitti selittämisensä. Miehen oli hyvin vaikea muotoilla sanansa oikein. Hän tiesi, että yksikin väärä sana tai edes äänensävy saattaisi pilata koko keskustelun.
- Vähän on vaikea uskoa, Johnny vastasi kylmästi.
- Et säkään voi olla niin tyhmä ettet olis tiennyt loukkaavasi mua, Johnny jatkoi ja tuijotti veljeään syvälle silmiin.
- Anna anteeksi Johnny. Mä, mä en tiedä minkä takia mä menin tekemään sen, Oliver painoi päänsä alas ja tuijotti käsiään.



- Vanha viidakon lakikin jo sanoo sen, ettei veljen tyttöystävään kosketa! Johnny ei enää pystynyt pidättelemään itseään ja huusi sanansa päin Oliverin naamaa. Oliver istui hetken hiljaa paikoillaan, mutta nousi sitten ylös. Jos tämä kerran olisi se tapa, millä Johnny haluaisi asiat selvittää niin olkoon sitten.
- Minkä mä sille voin, että sun naises halus mieluummin mut! Oliver naurahti ja käveli muutaman askeleen edes takaisin.
- Anteeks mitä? Johnny kysyi silmät vihaa tihkuen.
- Kuulit kyllä, Oliver tokaisi ja käänsi selkänsä. Ei tästäkään keskustelusta ollut tullut yhtikäs mitään. Johnny ei selvästikään ole vielä valmis sovintoon, eikä Oliver aikonut näyttää aivan täydeltä luuserilta veljensä edessä.



- Sä tulet ja haluat jutella. Selität jotain olematonta siitä, ettet halunnut loukata ja pyydät anteeksi. Sitten sä alat puolustamaan tekoasi mustamaalaamalla mua ja kaiken lisäksi sä sanot, että kaikki syy löytyy Siennasta! Johnny oli noussut veljensä tavoin ylös sohvalta ja tuijotti Oliveria nyt halveksuen.
- Itse sä et halua mitään sovintoa aikaiseksi! Oliver huudahti ja kääntyi jälleen kohtaamaan veljensä katseen.
- Sovitaan sitten niin. Mulle on ihan sama Oliver mitä sä elämälläs teet. Pidä Sienna, ota siihen vielä Keirakin mukaan ja elä onnellisesti. Kunhan jätät mut kaiken ulkopuolelle, Johnny tokaisi vielä ja lähti sitten ulos talosta tuulettumaan viileään iltaan.



Maddie heräsi seuraavana aamuna täynnä tarmoa. Vielä samana iltana hän ja Tony suorittaisivat ensimmäisen loppukokeensa ja saisivat tietää miten hyvin olivat pärjänneet kuluneen lukukauden aikana. Maddiellä oli tosin vahva uskomus siitä, että ainakin hän itse selvittäisi kokeen kunnialla ja saisi siitä hyvän arvosanan. Nainen oli joutunut ikäväkseen todistamaan veljiensä eilistä sanaharkkaa ja oli miettinyt asiaa vielä yömyöhäänkin. Nainen ei yksinkertaisesti voinut käsittää sitä, mitä hänen perheelleen ja koko suvulleen oli tapahtumassa. Jokainenhan on tätä nykyä riidoissa jonkun kanssa.



Aamulla Johnny vihdoin sai urkittua Doriksen puhelinnumeron ja soitettua naiselle. Doris suostui empimättä Johnnyn kutsuun ja saapui vajaa tunnin päästä koputtamaan talon ulko-ovea. Toby avasi naiselle oven ja johdatti hänet sitten yläkertaan Johnnyn huoneeseen, missä hermostunut mies jo odottelikin. Ensi töikseen Johnny pamautti naiselle kuinka upealta hän tänään näyttääkään. Ilmeisesti Doris ei kuitenkaan ollut asiasta samaa mieltä, sillä kiitoksen sijaan nainen tyytyi vain luomaan Johnnyyn tutkivan katseen.



Doris ja Johnny olivat rupatelleet niitä näitä jo hyvän tovin ja yhtäkkiä mies tunsi suurta tarvetta halata naista. Johnnyllä ei ollut mitään ajatusta siitä halusiko Doris pysytellä vain hänen ystävänään vai edetä pitemmälle. Lopulta mies kuitenkin rohkaisi mielensä ja rutisti Doriksen tiukkaan halaukseen silläkin uhalla, että tulisi torjutuksi. Johnny odotti lähes kauhun vallassa pari seuraavaa sekuntia, mutta tunsi sitten pian Doriksen kädet niskassaan. Nainen ei ollut pannut pahakseen halausta!



Halauksen jälkeen Doris päätti kuitenkin tehdä selväksi muutaman asian. Hän ei haluaisi seurustella Johnnyn kanssa ennen kuin mies olisi valmistunut yliopistolta ja kasvanut virallisesti aikuiseksi. Johnny ymmärsi Doriksen näkökannan, mutta vaati silti saada naiselta kunnon suudelman vielä hyvästiksi. Lopulta Doris lähti takaisin kohti kotiaan, seuraavan kerran kun he tapaisivat, he olisivat ystäviä, eivät enempää.



Myöhään illalla Maddie ja Anthony palasivat takaisin kotiin. Maddien loppukoe oli mennyt juuri niin hyvin kuin nainen oli aavistellutkin, mutta Johnny taas pysytteli kumman hiljaisena koko loppu illan, eikä suostunut kertomaan omista arvosanoistaan mitään. Tosi asia oli se, että mies oli vain niukin naukin päässyt läpi kokeesta eikä halunnut yksinkertaisesti tuottaa muille pettymystä. Hän ei enää saisi petrattua niin paljon, että voisi saada laudaturin lopulliseksi arvosanakseen. Mielessään Tony ajatteli koko suvun vain häpeävän häntä, jos kaikki saisivat tietää.



Maddie joutui nukkumaan seuraavan yön veljensä huoneessa, sillä Tony oli linnoittautunut kaksoissiskonsa huoneeseen, tietokoneen ääreen. Maddie oli tehnyt kaikkensa saadakseen Tonyn pois huoneestaan, mutta oli kahden tunnin aherruksen jälkeen joutunut luovuttamaan. Nainen oli käyttänyt kaikki voimansa ja sanavarastosta löytyvät sanat saadakseen Anthonyn lähtemään, mutta turhaan - mies ei ollut kiinnittänyt siskoonsa mitään huomiota. Ilmeisesti Tony purki huonoista arvosanoista johtuvaa oloaan tietokonepeleihin.



Niin siinä sitten kävi, että Leslie, Toby ja Luke päättivät nelivuotisen yliopistoaikansa eräänä kylmänä kevätpäivänä. Maddie ei voinut uskoa olevansa tästä päivästä lähtien talon ainut nainen - kaikki kotityöthän kasautuisivat aivan varmasti hänelle! Yleisen halaustuokion jälkeen yksi toisensa jälkeen kuudennen sukupolven edustajat soittivat itselleen taksit ja lähtivät.



Ensimmäisenä aikuiseksi kasvoi Toby, joka on yhä hyvin komea, ohuthuulinen herra. Mies löytää aivan varmasti itselleen mitä upeimman vaimon ja perustaa tämän kanssa suuren ja rakastavan perheen. Hei, hei Toby! Tulemme ikävöimään sinua.



Tobyn jälkeen aikuiseksi kasvoi Luke, joka on veljensä tavoin hyvin komea mies. Luke päätti ilmeisesti tehdä näyttävän paluun takaisin naapurustoon, sillä mies veti ylleen joulupukin vaatteet. Mistä ihmeestä sinä nuo nappasit? Eihän tässä talossa ole juhlittu joulua milloinkaan.



Viimeisenä aikuiseksi kasvoi Leslie, joka on aivan tajuttoman kaunis nuori neiti. Leslie ei olisi millään vielä halunnut jättää yliopistoaikaa taakseen, mutta toisaalta naista myös houkutteli tuleva elämä. Hän saisi ensi kertaa päättää aivan itse omista asioistaan, kukaan ei olisi määräilemässä, ainakaan ennen kuin baarimestari Altti muuttaa samaan asuntoon Leslien kanssa.



Maddie oli osunut aivan oikeaan arvailujensa kanssa, hän tosiaan oli talossa ainut, joka vaivautui siivoamaan. Nainen oli kysynyt Oliverilta aivan suoraan, miksei tämä ollut valmis tekemään minkäänlaisia kotitöitä ruoanlaiton lisäksi. Vastaukseksi Maddie oli saanut yksinkertaisen lauseen: "Ei meitä kiinnosta miltä täällä näyttää." Oliver oli suututtanut Maddien sanoillaan ja luututessaan vessan lattiaa, nainen ei voinut olla manaamatta veljiään alimpaan helvettiin.



Toinen asia, josta Maddie jaksoi muistuttaa siivoamisen lisäksi eritoten Tonya, oli luennoilla käyminen. Anthonya ei tosiaan ollut viime päivinä nähty talon ulkopuolella.
- Tajuatko sinä, että jäät hyvin nopeasti jälkeen tuolla menolla. Haluatko sinä valmistua vai et? Maddie kysyi eräänä päivänä rauhallisesti ja sopuisasti, mutta sai siitä huolimatta Anthonyn kimpaantumaan.
- Mitä mun opiskelut sulle kuuluu? Pidä huolta omista asioistasi äläkä jaksa aina valittaa muille! Tony huusi, mutta samassa Johnny keskeytti kaksosten juttutuokion.



- Pitäkää molemmat päänne kiinni ja kuunnelkaa! Johnny huudahti ja oikoi lehteään hieman.
- Tässä sanotaan, että yliopistorakennusten suurten homevaurioiden vuoksi koko alue suljetaan ensi viikosta alkaen. Uutisessa kehotetaan kaikkia opiskelijoita pakkaamaan tavaransa mahdollisimman nopeasti ja poistumaan kampuksen alueelta ensi tilassa, Johnny kertoi ja kohtasi sitten Maddien katseen, josta paistoi järkytys.
- Meidän täytyy lähteä? Mut, mut kai me päästään tänne takaisin?! Maddie kiljaisi ja repi lehden veljeltään. Tony tai Johnny eivät kuitenkaan vaatineet siskoltaan vastausta tämän omaan kysymykseen, Maddien oma ilme kertoi kaiken. Paluu takaisin ei olisi mahdollista.



Maddie istui loppupäivän huoneessaan surren kohtaloaan. Hän oli viihtynyt yliopistolla, hän halusi suorittaa opintonsa loppuun ja valmistua kolmen vuoden kuluttua! Miksi juuri nyt, miksei homevaurioita ollut huomattu aiemmin tai vaihtoehtoisesti vasta muutaman vuoden päästä? Maddie tunsi suurta kiukkua maansa päättäjiä kohtaan. Kai he nyt olisivat voineet lykätä sulkemista niin kauan, että paraikaa opiskelevat nuoret olisivat saaneet suoritettua opintonsa loppuun?



Myöhemmin illalla sisarukset istuutuivat yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan tapahtuneesta. Johnny ja Oliver olivat soitelleet koko päivän eri paikkoihin varmistaakseen, että lähtö todellakin oli edessä. Tony taas oli käynyt kysymässä yliopiston tämänhetkiseltä johtajalta henkilökohtaisesti oliko uutinen totta.
- Meidän siis täytyy lähteä, eikä yhtä ainutta varapaikkaa ole jäljellä muissa yliopistoissa, Oliver henkäisi hiljaa ja risti kätensä pöydän alla.
- Eiköhän aloiteta pakkaaminen sitten saman tien, turha kai tätä on enää pitkittää, Tony ehdotti ja yksi toisensa jälkeen kaikki neljä poistuivat kukin omaan huoneeseensa pakkaamaan tavaransa.



Seuraavana aamuna koko talo oli jo tyhjä. Suurin osa huonekaluista oli myyty pois ja loput oli lähetetty muuttoauton kanssa takaisin naapurustoon, jossa Maddie, Tony ja Oliver jakaisivat ne. Nelikko tuijotti taloa haikeasti, he eivät enää milloinkaan palaisi takaisin tänne ja kaikesta päätellen edes heidän omat lapsensa eivät vielä pääsisi opiskelemaan yliopistoon. Postinkantaja oli aamulla tyrkännyt Oliverin käteen tiedotteen, jossa valiteltiin sattunutta tapausta ja mainittiin lisäksi, että korjaustyöt veisivät todennäköisesti kymmeniä vuosia. Kaikki neljä kasvoivat yksi toisensa jälkeen aikuisiksi. Kuvia en tilanteesta ottanut, näette heidät aikuisina kuitenkin tuota pikaa.

Sitten onkin aika jättää yliopisto ja siirtyä takaisin kotiin seuraamaan Lassin, Cassien, Ilmarin, koirien ja perijämme Johnnyn elämää.



Johnny oli halunnut huolehtia siitä, että hänen sisaruksena pääsevät varmasti uusiin koteihinsa ja saapuikin itse takaisin kotiin vasta auringon laskettua. Mies oli hankkinut itselleen uuden hiustyylin, sekä vaatteet. Johnny käveli suoraan sisälle taloon noukittuaan ensin vara-avaimen kukkapuskan uumenista.
- Onko joku kotona? Mies huusi ja olikin saman tien kolmen täysikasvuisen koiran piirittämänä. Koirilta meni hetki ennen kuin ne tunnistivat Johnnyn, mutta äkäinen murina muuttui hetkessä iloisiksi hännänheilautuksiksi ja nuolaisuiksi.



Myös Cassie oli havahtunut poikansa huutoon ja ryntäsi oikopäätä alakertaan tervehtimään Johnnyä.
- Mitä ihmettä sinä täällä teet? Sinunhan pitäisi olla kampuksella Tonyn, Maddien ja Oliverin kanssa! Cassie ihmetteli ja halasi poikaansa.
- Ettekö te lue lehtiä? Johnny kysyi ihmetellen ja irrottautui äitinsä otteesta. Cassien hiukset olivat kasvaneet ja tämän tyyli oli muutenkin muuttunut vuoden aikana roimasti. Vanhat vaatteet oli heitetty kaapin perälle ja tilalle oli otettu mukavat villatakit ja -neulokset.



Hetken kuluttua myös Lassi ja Ilmari saapuivat toivottamaan Johnnyn tervetulleeksi kotiin. Kaikki kolme olivat kovin hämmästyneitä siitä, että mies palasi takaisin jo näin pian. Kävi ilmi, ettei perheeseen ollut tullut viime viikkojen aikana lainkaan sanomalehtiä. Tämän alueen jakajat olivat aloittaneet lakon liian alhaisen palkan ja huonojen työolojen vuoksi. Johnny kertoi kaiken mitä yliopistolla oli tapahtunut, mutta lisäsi vielä lopuksi, ettei ollut oikeastaan edes pahoillaan siitä mitä oli sattunut. Ei yliopistoelämä ollut oikein ikinä maistunut Johnnylle, ainakaan samalla tavalla kuin Maddielle.



- No oletko sinä löytänyt itsellesi naisen? Näillä vaatteilla sen pitäisi ainakin onnistua, Ilmari kysyi hetken kuluttua ja tutki poikansa uusia vaatteita pilke silmäkulmassa.
- Joo, olen mä, Johnny vastasi vaivaantuneena ja yritti luikkia pakoon lisäuteluilta.
- Ai, koskas tuot hänet kylään? Cassiekin otti osaa keskusteluun ja kohta kaikki kolme tuijottivat Johnnya.
- No, tänä iltana ajattelin pyytää. Doris muuttaa varmaan asumaankin tänne aika pian, ette sitten aloita mitään kauheita kyselyjä! Johnny teki vanhemmilleen ja Lassille selväksi ja kipitti sitten eteiseen soittamaan Dorikselle.



Doris saapui hetken kuluttua ja kiihkeän suudelman jälkeen Johnny ehdotti naiselle yhteen muuttamista.
- Mitä, nyt hetikö? Doris kysyi hämmästyneenä ja katseli Johnnya tutkivasti.
- Niin, mitä turhia odottelemaan. Me rakastamme toisiamme ja vain sillä on merkitystä! Johnny sanoi ja hetken mietittyään Doris suostui. Pari päätti mennä samalta seisomalta kihloihin ja huomenna alettaisiin jo suunnitella häitä. Molemmat olivat vakaasti sitä mieltä, että juhlista tulisi pienet ja vain lähimmät sukulaiset kutsuttaisiin.



Kun Doris oli esitelty muulle perheelle ja pikaiset kysymykset vaihdettu puolin ja toisin, nainen kiiruhti vaatekaapille ja sitä kautta peilin eteen muuttamaan nuhjuisen postinkantajatyylinsä täysin uudenlaiseksi. Lopputulos miellytti niin naista itseään, kuin myös Johnnya, joka ei ollut saada silmiään irti avovaimostaan. Cassie oli ollut ehdottomasti sitä mieltä, että häät olisi syytä pitää jo heti huomenna ja lopulta pienen suostuttelun jälkeen Johnny ja Doris taipuivat ajatukseen. Sitä ennen he viettäisivät kuitenkin yhteistä laatuaikaa uudessa makuuhuoneessaan lakanoiden välissä.



Ginaa ei liiemmin oman pojan hoitaminen kiinnostanut, mutta onneksi Katy oli ottanut Dicon huomaansa. Katy ja Dico tulevat vallan mainiosti toimeen keskenään ja naaraskoira olikin jatkuvasti nuolemassa tai puskemassa pikkuista. Jake ei ollut missään vaiheessa osoittanut minkäänlaista kiinnostusta pentua kohtaan, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, isä ja poika tulevat vielä joskus vihaamaan toisiaan syvästi. Näin on ainakin käynyt kaikkien muiden pentueiden kanssa.



Aamulla Johnny soitti Oliverille, Maddielle, Tonylle ja Tobylle, jotka kaikki lupasivat tulla juhlistamaan nuoren parin onnea vielä samana päivänä. Johnny toivotti vieraansa tervetulleiksi, mutta pysäytti viimeisenä saapuneen Oliverin eteiseen ja odotti muiden poistumista takapihalle, jossa häät vietettäisiin.
- Oliver, anna anteeksi. Olen ollut töykeä sinua kohtaan. Kyllä minä ymmärrän, että sinä ja Sienna olette rakastuneet toisiinne. Eikä se ole mitenkään minulta pois, minulla on Doris ja olemme onnellisia, Johnny aloitti ja sai veljensä hymyilemään.
- Anna sinäkin minulle anteeksi, tein väärin ja olen hyvin pahoillani, Oliver sanoi ja halasi veljeään.



- Tästä lähtien ollaan rehellisiä toisillemme, okei? Johnny kysyi vielä ja taputti veljeään selkään.
- Ilman muuta, veli, Oliver naurahti ja onnitteli sitten veljeään Doriksen löytämisestä. He olivat tosiaan molemmat löytäneet itselleen mitä upeimmat naiset ja mikä tärkeintä, kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen he kaksi, Oliver ja Johnny, olivat päässeet sopuun. Tässä perheessä ei enää olisi syytä riidellä. Oliver oli nimittäin päättänyt selvittää välinsä myös Cassien kanssa.



Hetken kuluttua kaikki häävieraat olivat jo asettuneet paikoilleen. Enää puuttui vain itse morsian ja Cassie, joka oli ollut avustamassa Dorista puvun, meikin ja hiusten kanssa. Maddie oli hankkinut itselleen mitä upeimman puvun näinkin lyhyellä varoitusajalla ja esitteli mekkoaan ylpeänä perheelleen.



- Doris, oletko valmis? Cassie kysyi koputtaen ovelle ja astui sitten sisään huoneeseen.
- Voi hyvät hyssykät miten kaunis sinä olet! Nainen parahti nähdessään miniänsä.
- Eikö tätä pukua ole ennenkin käytetty sukunne häissä? Doris kysyi ja pyörähti ympäri tarkastellen kaunista hääpukuaan.
- On, minun isoäitini käytti sitä omissa häissään. Voi veljet miten se pukeekaan sinua! Cassie huokaisi vielä kertaalleen ja lähti sitten kävelemään kohti juhlapaikkaa. Morsian saisi tehdä näyttävän saapumisensa yksin, ei Cassie aikoisi pilata sitä.



Pian morsian jo astelikin pitkää laahustaan varoen ulos takapihalle, ohi juhlaväen kohti tulevaa aviomiestään, joka odotti naistaan vihkikaaren kupeessa. Maddie voihkaisi hiljaa nähdessään Doriksen valkoisessa puvussaan, Lassi ja Ilmari hymyilivät molemmat maireasti ja nostivat peukut pystyyn Johnnylle. Mies oli toden totta onnistunut löytämään itselleen mitä upeimman morsiamen!



Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Doris asettui Johnnyn viereen vihkikaaren alle, ja katseli hieman vaivaantuneena vieraita, jotka kaikki tuijottivat hääparia hymy huulilla. Doris ei voinut olla miettimättä miltä olisi tuntunut, jos koko Murrayn suku olisi ollut paikalla. Nainen olisi varmasti pyörtynyt siihen paikkaan, sillä seitsemänkin vierasta oli jo aivan riittävästi.
- Hyvin se menee, Cassie kuiskasi hiljaa eturivistä ja niin tilaisuus vihdoin alkoi.



Linnut lauloivat viereisessä puussa, kun tuore hääpari vaihtoi sormuksia. Ensin Johnny pujotti kultaisen vihkisormuksen Doriksen vasempaan nimettömään ja hetken kuluttua Doris pujotti tismalleen samanlaisen, tosin paria kokoa isomman, sormuksen Johnnyn sormeen. Taustalta kuului nyt lintujen viserryksen lisäksi myös Cassien nyyhkytys, äiti oli aivan tajuttoman onnellinen poikansa puolesta ja toivoi koko sydämestään, että tämä liitto olisi ikuinen.



Kaksikko vaihtoi ensimmäisen suudelmansa avioparina raikuvien aplodien saattelemana. Doriksen syke oli vihdoin palautunut normaaliksi ja ensimmäistä kertaa koko tilaisuuden aikana, nainen hymyili tuntematta lainkaan pelkoa siitä, että jokin saattaisi vielä mennä pieleen. Hän oli nyt rouva Murray, Doris Murray, eikä kukaan tai mikään voisi ikinä ottaa sitä häneltä pois. Hän oli naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa.



Oliver oli saman tien nostamassa maljoja vihkiparin kunniaksi eikä kulunut kauaa, kun koko kuohuviinipullo oli jo tyhjä. Maddie yritti parhaansa mukaan tehdä tuttavuutta Doriksen kanssa, kuka tietää, ehkä naisista tulee vielä hyvät ystävykset. Doris olikin hyvin kiinnostunut Maddiestä ja eritoten tämän ulkonäöstä, muttei voinut olla ihmettelemättä kuultuaan siitä lävistysmäärästä, joka naisen kasvoja oli koristanut tämän ollessa teini. Doris ei itse voisi kuvitellakaan ottavansa lävistyksiä muualle kuin korviinsa.



Kun pääruoka oli syöty, oli kakun leikkuun aika. Doris halusi välttämättä olla tällä kertaa se syöttävä osapuoli ja kohta Johnnyn naama olikin aivan tahmea kakusta. Doris hihitti hiljaa kakkulautanen kädessään katsellen Johnnyn epätoivoista naamanpuhdistusyritystä. Lopulta mies tahkoi naamansa puhtaaksi oman pukunsa hihaan välittämättä lainkaan Doriksen vastusteluyrityksistä. Uusi puku olisi aivan piloilla.



Muutaman tunnin päästä kun kakku oli syöty, häälahjat avattu ja juorut kerrottu, vieraat päättivät lähteä takaisin kohti kotejaan. Juhlat olivat olleet onnistuneet täydellisesti ja Doris oli saanut tutustua Johnnyn sukulaisiin. Oliver, Toby, Maddie ja Tony olivat kaikki sitä mieltä, että Johnny oli onnistunut löytämään oikean kultakimpaleen. Kaikki olivat pitäneet Doriksesta vähintään yhtä paljon kuin Doris heistä.

Tämä osa päättyy tähän. Ensi osassa syntyy jälleen uusi sukupolvi ja saamme varmasti tietää millainen pikku Dicosta oikein kasvaakaan. Sitä odotellessa, antakaapa kommenttia ja palautetta tarinasta. Kiitos.